Mustaa ja valkeaa

Kuin unesta heränneenä silmät poimivat taas tutun tummuuden kaikkialta. Talventuntu piipahti poskea sipaisten ja levitti kaipuun kylmään puhtauteen. Hämärän turvin levittyi valkeus  keskelle syksyn keskeneräisyyttä. Maalasi kaiken valkoisellaan. Antoi uuden puhtaan alun jollekin, mikä piirtyi hetkeksi hohtamaan kauneutta ympärilleen. Viikonlopussani vielä seurailin siivekkäiden talvi-ilakointia kuuran kukittamilla oksilla. Nekin tuntuivat laulavan lumi-ilosta aivan kuten lapsetkin. Osaisipa itsekin loikata uusiin puitteisiin yhtä mutkattomasti kuin pikkuväki, joka oitis otti kaiken irti mäenlaskusta ja muista lumipuuhista posket intoa hehkuen. Livertäjille hymyillessä asettui ajatuksiin tuttuja sanoja: Katsokaa taivaan lintuja.....

 Pihapiirin suuri tammi piti vielä tiukasti kiinni viimeisistä lehdistään. Yllättäen saapuneen kylmän otteessa se luovutti kaiken itsestään. Seurailin tuota näytelmää ihmeissäni. Kuin olisi sadellut kultalehtiä valkean syliin. Hetkessä oli jotakin koskettavaa. Joskus olisi paikallaan osata luovuttaa. Uudet sanat ottavat paikkansa: Älkää siis mistään murehtiko....Elämänkin ylle levittyy uusi puhdas huntu, ehkä juuri kun sitä vähiten osaa odottaa. Ja uusi asettuu uomiinsa, kun ei pyristele vastaan. Jospa osan murheistaan jo tohtisi laskea kantavalle hangelle. 

 Karvainen ystävämme nautti ja nuuski. Sen valkoinen turkki värittyi kellerväksi vitilunta vasten. Jaksoi jolkottaa mäkeä ees ja taas pikkuisten kanssa kuin olisi ollut yksi heistä. Ja onhan se:) Huomasin lumimaiseman äärellä nuuhkaisevani kohti lähestyvää juhlaa. Siitä aisti pikkuruisen, hennon säikeen, johon tartuin.  Viime vuonna myrsky kaatoi kaiken. Koti kylmeni ja juhla pyyhkiytyi pois liian varhain. Vaan nyt saa syys vielä viipyillä. Talvi käväisi visiitillä levittämässä tuoksuaan. Tartutti suloisen kaipauksen.

Väsymys on kaivanut pesäkolon minuun. Kävelin  utusumun läpi pehmeäksi piirtyvään talvimaisemaan. Viileä hyväili hiljaa. Hengitin puhtautta huokuvaa usvailmaa. Sama polku on tänään syvän synkeä, mustassa uiva. Kuroitan katsetta ja ajatuksia valoon, joka jakoi toiveikkuuden, pois kaikesta raskaasta.