Hiljaisuus sai sykkiä viikonlopussani. Poikanen nappasi virvelin kainaloonsa ja pääsi kauan kaipaamalleen merikyläilylle. Suuret ruskeat silmänsä kuin syyslätäköt, iloa piri pinnassa! Kalastusaalloilta jatkoi lomaoloaan mummolaan yhdessä pikkuisimman neidon kanssa. Neidon, jonka käsissä kitara soi Hepokattia maantiellä poikittain. Isompi neito sai viettää leirielämää, josta palasi tänään monen kauniin ajatuksen sekä ison univajauksen kanssa. Rakas lomaili kiekkokaukalon laidalla omiaan opastaen ja voitoista riemuiten. Kuljin eilisessä tuttuja polkujani pitkäksi venyneen kiputauon jälkeen . Maisema tuntui pidättävän hengitystään kuin olisi varonut satuttamasta minua. Lempein askelin ja paljon pysähtyen, niin kuljin puhtaan harmaan alla. Näin kallion kupeessa nukkuvat jäkäläpilvet, puron pohjalle laskeutuneet keltaiset haavanlehtiauringot. Annoin kaiken huomaamattoman kasvaa mittaansa. Ympärilleni nousi kaunis pieni näytelmä. KAtselin sitä kyynelhymyn läpi. Kotona sain soiton ystävältä. Haikean kauniita sanoja, jotka lausuttiin ystävänrakkaudella.
Annoit vaimean tuulenvireen tuudittaa viimeistä syyslehteä lähelläni. Lähetit tuulen suutelemaan poskipäätä. Hetken ajan kaikkeus ympärilläni kertoi pehmeäksi puettua kaunista tarinaa. Punoit päivästäni runon. Nyt jo hämärä painunut mailleen omaa untaan kutsumaan. Ikkunan takana syvä musta pitää sylissään hehkuvaa syyspäivää. Päivää, jossa sain ystävä vierelläni kuulla kuinka elämän tunneleissa matka Jumalan luo on lyhyempi. Kun arjen reunat repeytyvät ja tila ahtautuu, kun taivaan kaari on liian etäällä ja oma hengitys on vain syvä huokaus. Ei Hän hylkää, ei kulje ohi. Viipyy jokaisen tarvitsevan, kaipaavan vierellä.
Lapset lomailevat vielä huomisen. Jäävät aamu-utuun keskenään. Pieni harmi limittäin osuneista lomapäivistä tuntuu illassa, jossa suukotan poskiinsa kutsun levollisista unikuvista. Takkatuli soittaa vielä vaimeaa melodiaansa. Kynttilän kajastukset heittävät seiniin varjojaan. Jaksan kaivautua tuokioksi rakkaan kainaloon. Uniini odotan lupausta hyvästä huomisesta.
Oli seesteistä kulkea kanssasi syyspolulla - levätä kauneissa lauseissa - enkeltensiipien keskellä - kiitos Tinttarus! Valoa, voimaa ja iloa viikkosi :)
VastaaPoistaKaunista, lempeää arkea! Voi hyvin!
VastaaPoistaEn voi sanoa kuin että syvä kiitos, tästä on taas hyvä jatkaa... Siunausta päivääsi :)
VastaaPoistaVaikka päivät ovat harmaita on luonto niin kaunis.
VastaaPoistaEn muista oliko viimesyksynä näin kaunista ruskaa.
On ihanaa kulkea metsässä ja nauttia kaikesta kauniista ympärillään.
Oikein ihanaa viikkoa sinulle.♥
Kauniisti taas kirjoittelet ja löydät harmaudestakin kuvattavaa. Terveisin uusin säännöllinen lukijasi :)
VastaaPoistaNina Belle,
VastaaPoistasyksyssä asuu paljon kaunista ja lumoavaa, rauhaisaa ja mieltä tyynnyttävää!
Kiva kun piipahdit taas luonani!
Auringon kajastuksia päiviisi!
Satu,
kiitos♥
Arki hiljaa alkaa taas hyväillä ja työntää kipua loitommas. Tänään töistä kotiin ajellessa satoi ja paistoi samaan aikaan. Vähän sellaista on itselläkin välillä:)
Näin upean sateenkaaren!
Voi hyvin!
Marika,
voi kiitos sanojesi lämmöstä!
Syyspäiviisi paljon ilonaskeleita!
Irmastiina,
luonto on uskomattoman kaunis. Kun pysähtyy katsomaan, pieninkin mitätömyys alkaa hahmottua kauniiksi ihmeeksi!
Iloa syyspäiviesi poluille!
Nainen talossa,
tervetuloa Riihipirttiin♥
Kauneutta löytyy hassuistakin uumenista luonnossa kulkiessa:)
Valoisa ajatus luoksesi!
<3 voi Tinttarus <3
VastaaPoistatekstisi luettuani poskillani helmeilevät jälleen pienet kyynelpisarat... rutistuksia.