keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Harmaaseen taivaanrantaan kiipesi valo

Eilinen vahva harmaa on revennyt taivaanrannassa. Horisontissa hymyilee valkeus, jota vasten kuusirivistöt ojentautuvat ryhtiinsä. Lasken katseeni tarpeeksi alas aistiakseni vain valon, jonka hoivassa kuusten latvukset seisovat vahvoina ja päättäväisinä. On ihmisiä, joiden astia on aina puoliksi tyhjä, on toisia, jotka näkevät sen aina puoliksi täynnä. Oma mittani on muuttanut suuntaa kuin varkain. Säikähdän ajatuksiini hiipinyttä harmautta. Rajaamisen ristiriita. Huomaamisen harmillinen holtittomuus. KAtsomisesta kadonnut näkeminen. Kuulen laulun kertovan toivosta toivottomille ja hymähdän. Olet Sinä huolenpidossasi mahtava, ylivertainen! Lokakuisen taivaan kansi avaa itseään yhä lisää. Aurinko kiipesi jakamaan säikeitään , joiden koskettaessa huomaan väkisinkin irvistäväni suupielet poskiin. Valo leikkii ajatusteni kanssa! Annoin vanhoille kuville uudet raamit. Piilotin tummiksi kasvaneet varjot. Tänään teen niin omille ajatuksillenikin, voimassasi. 
RAvistan harteiltani sinne kiivenneet tunnot riittämättömyydestä. Luovun harmaantuneista sävyistä aatoksissani. Kuin pihapiirin puusto, joka jakaa lehtensä lempeästi kahisevaksi syysmatoksi kaikkialle  pehmentämään askelia. Miten vahvasti Luoja puhuukaan. Jokainen koetus kasvaa siunaukseksi ajallaan. Aina kun luovut, saat tilalle uutta. Se mikä nyt satuttaa, piirtyy uudeksi kuvaksi, jossa kauneus on katsojan omissa silmissä. Lokatuuli on tänään otteissaan hellä. Kutittelee keveästi ja nappaa mennessään muutaman irtaantumista odottavaisen keltaisen. Itsekin nyt valmis avaamaan kiinni riippuvat sormet. Mitäpä sitä enää harmaan viitan helmoista kiinni pitelemään, kun vierellä soi kutsu luottamaan! 
Tyttönen on oiva esimerkki niistä ryhdissään pysyvistä puista. Päätti oppia uuden taidon. Haluan soittaa kitaraa kun laulan, kertoi. Toiveen täyttymisen aika saapui hiljalleen luo. Ensimmäinen oppitunti takana ja tuolla nyt säestää Popsi, popsi porkkanaa-lauluaan. Sisukas ja lujasti luottava lapsi. LAsken katseeni näkemään jakamansa valoisuuden ja paistattelen säteilyssään. Yhdyn hyräilemään elefanttimarssin tahteja ja huomaan oppineeni tänään näkemään astiaani taas lähempänä puoliksi täyteyttä. 

8 kommenttia:

  1. Hienoa, että harmaus päästää hitusen otteestaan. Silläkin on tarkoituksena ollut jälleen kerran?

    VastaaPoista
  2. Pienikin auringon säde repäisee rikki harmaan patjan yläpuolellamme, tänään ilahduin suuresti siitä ajaessani Turusta itään. Mieli oli kevyt saatuani palautetuksi kaksi opintotehtävää, jee! Ja torstai, se on toivoa täynnä...

    VastaaPoista
  3. Luopumisen sylissä on piinallista mutta sitten voikin yhtäkkiä kokea pilhahduksen jostakin kauniista, valoa tulvivasta ja ihanasta. Isän sylissä saadaan olla kaikkina hetkinä.
    Lähetän voimia ja aurinkoa ja toivon, että syyslomasi on antoisaakin antoisampi! Halaus ja siu!!
    ps. Lapsen luottavaisuudessa ja uskossa tulevaan on niin paljon kauneutta!!

    VastaaPoista
  4. Valo on voimakas, pienikin säde tuo hieman hämyä pimeyteen, joskus se saattaa hetkeksi aivan sokaistakin ... Säteet houkuttelevat pimeydestä herkistyneitä silmiä - joskus verkkaisemmin ... Saamme levätä ja olla. Kuinka kauniisti kuvaat tuntoja, toivoa ja luottamusta!
    Soitonoppijan "popsi, popsi porkkanaa" toi lämpimän hymyn huulilleni - lapsen aito innostus ja ilo tarttuu!

    VastaaPoista
  5. Mari,
    niinpä, tarkoituksensa jokaisella kompastuksella, jokaisella harmaareunoihin pukeutuneella päivällä:)Rasjas syksy on viipynyt seuranani. Pienetkin valon kajastukset tuntuvat sädehtivän suloisilta!

    Valo täyttäköön tuokioitasi!
    Voi hyvin, sinä kauniiden kuvien napsija♥

    Enkulin käsityöt,
    lokakuun valovälähdyksissä on ollut kaunista vahvuutta! Sateenjälkeinen paiste on lempeä♥
    Suloisia syyspäiviä sinulle!

    Hitunen,
    kiitos tämänpäiväisestä hetkestämme!Mekosta iloisena minä täällä:)
    Jaksamista ja ehtimistä syksyysi.
    Voi hyvin♥ Siu♥

    Anu,
    sanoit viisaita sanoja: luopumisen syliotteessa kokee hetkellisen piinan, joka sitten hiljalleen avautuu ihan tulvimaan valoiloa! Olen ajatellut sinua useasti!
    Syyslomapäiviisi hyvän läsnäoloa ja siunausta♥

    Nina,
    kiitos, sanot lämpöisesti♥ Pieni kitaristityttönen on uskomaton, säestää muutaman lastenlaulun ja laulaa samalla kahden kitaratunnin jälkeen. Hartaasti hän kyllä harjoittelee, uskonsa voimalla ja tuolla päätäväisyydellä vuoretkaan eivät ole liian korkeita kiivettäväksi:)
    Luoksesi lämmin halaus♥

    VastaaPoista
  6. Postisi läikytteli iloa tänne saakka. Ihanaa, että valo pilkahtelee. Ja tytär soittaa siellä, oioi, suloista:) Lapsille mikään ei ole mahdotonta, ei mutkikasta.

    Kuljet ajatuksissani♥

    VastaaPoista
  7. Aina kun katselin kuviasi, luen sanojasi, maailmani ikäänkuin pysähtyy...
    olen läsnä tässä, olen läsnä itsessäni1 kiitos sinulle vahvuudestasi laajentaa, avartaa, auttaa näkemään enemmän...

    Sinulle on suuri lahja myös tinttarus!
    Iso halaus♥

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥