a r k i kutsuu jo.....

 

RAkkaalla arjen rattaat ottavat hiljalleen vauhtia alleen. Heinäkuun loppuun kiivennyt helle ei enää eilen kiertynyt iholle. Se antoi tuulen liikutella helpommin hengiteltävää ilmaa ympärillämme. Aloitin aamun vadelmia poimien. Poikanen jaksoi innostua vierelläni litran verran, isompi neito hieman pidempään. Tyttösellä oli tärkeä tehtävä. Karvakaveruksen kanssa vietti tunnin nurmikentällä opastaen, komentaen ja palkiten. Tuo parivaljakko saa hellän hymyn karehtimaan suupieliini ja ilon vilkuttamaan silmiin. Tyttö ja koira, joiden välillä on välittämisen valtava aava. Luottamus ja rakkaus. Sekin taitaa kertoa arkirakkauden läsnäolosta, kun lomapäivänä lasten kanssa puuhaillessa huomaan yhtäkkiä katsahtelevani kelloon odottaen, ikävöiden. Poikanen keitti kahvin valmiiksi isää odottamaan. Heinänhauraus oli vahvemmin läsnä olossamme heinäkuun viimeisenä. Suurissa silmissään tuolla 11-vuotiaaksi ehtineellä suloisuudella paljon sisimmän ajatuksia uudenlaisen arjen alla. Minä luen silmiensä peilistä avoimen kirjan rivejä. Kaltaiseni on tuo äärimmäisen ihana lapsi. Onneksi on syli, jonka lohdutukseen voi kiivetä. Ja sitten se suurin sylinlämpö, jonka toivon niin lasteni aina muistavan.

Pian vilkuttelemme menneelle kesälle. Se jakoi vähässään meille ylenpalttisesti hyvää. Uskon kasvavani ja vahvistuvani niiden kuoppien ja kipujenkin kohdilla, joita kesääni lipui. Lujemmin luottamaan on se ajatus, jonka kuljetan kanssani syksyyn. Hartaammin huomaamaan, on ohjenuora, josta koitan pitää kiinni. Tyttönen huokaisi eräänä viime viikon päivänä kykkiessämme mustikanvarpujen keskellä, että "kyllä mä äiti jo odotan, että koulu alkaisi, niin saisin oppia englantia". Ahnas uuden oppija on tuo laululintumme. Eilen iltasella sanoi rakkaalle, että "isi mä haluaisin jotain haastetta". Kun tarkemmin utelimme, tarkoitti jonkin uuden liikuntataidon oppimista. Uuden edessä olisi niin hyvä osata olla mieli ja sydän avattuna vastaanottamaan se, mitä meille on luvassa. LApsen lailla innoissaan. Esikoinen käväisi viime viikonvaihteessa. Viipyi tyttönsä kanssa jonkin aikaa ja minä huomasin kuin tankkaavani tuon minulle niin tärkeän ja rakkaan läsnäoloa. Toipuu omasta kolhustaan ja aloittelee alusta silmissään levollisuus, joka kertoo minulle, ettei enää tarvitsisi niin murehtia.

Käsissäni on vielä loma. Se jakaa isommalle tytölle leirillä  lempeää huolenpitoa, aikaa ystävien seurassa. Kulki eilen ostoksilla kanssani ja sain huomata, miten paljon iloa pisaroi katseessani, kun häntä seurailin. Poikasella vielä viikonloppu jalkapalloilevan porukkansa kanssa. Pikkuisin haluaa kulkea lähelläni. Yhteisiä uimahetkiä yritämme löytää rakkaan vapaasta. Joitakin kohtaamisia omassa kalenterissani. Etsin vielä helmihetkistä ympärilleni sen lämpimän viitan, jonka sujautan arkeni harteille. Elokuisen illan pehmeä lämpö, jossa kynttilänliekki värehtii keskittyen. Vehnäpellon laineiden leikki aamu-usvan koskettaessa maisemaa. Kesän viimeisten kukkien kimppu. KAlenterin kannen kaunis postikortti. LApsen hyräilemät sävelet, joissa kuulen suurimman toiveeni täyttyneen. Mustikkaiset suupielet ja kotipensaan vadelmista kiehautetun hillon tuoksu. Uusi ystävyys. Ilahduttanut posti. Mitä siitä, että keho temppuilee ja säikyttelee väittäen tietävänsä, ettei levollisuus asu olemuksessani. Liian monta tuokiota olen nyt antanut huolelleni. Pyydän sen väistyvän ja jään luottaen odottamaan. Nostan hyvien hetkien helmet kaulalleni.

Tänään saapui luokse elokuu ja kutsuu kohti arkea. 

Annan sen asettua vierelleni, mutten lupaa sille vielä isommin huomiota.

 Heilahdelkoon vielä lomatuulet.