Elohauraus keinuttaa

 Tuuli on tahdittanut oksistojen tanssahtelua. Elosävelet humisseet maiseman syksyyntyvissä sävyissä. Huolen viitta hulmunnut jäljessäni. Tietoisuuteni tukkeutuu oman kehon takkuisuudesta. KAtse poimii sitä, minkä tahtoisi itsessään säilyttää. Pieni pala naiseutta itkee hiljaa. Maanantaissani sain pujottautua viittani liepeiden alta ja sukeltaa ystävyyden sylipesään. Hetkeksi kaikki seestyi ja silmiin hiipi hiljainen ilo. Kyynelten virrassa uivat murheet loitommas ja luottamus rantautui sydämen poukamaan. JAoimme ja kannoimme pienin hennoin ajatuksin kaiken kuulijamme luo. Kotipolun varressa yksinäinen koiranputki tervehtii olemuksessaan haurasta kauneutta. Tänään hymyilin sille : tahdon olla kuin sinä! Seisoa luottamus varteni mitalta vahvana. KAuniina.

Kaikki elokuinen ympärilläni levittyy hehkumaan uuden kasvun ihmettä. Viljameri vierelläni aaltoilee elotuulen keinussa. Kuin suuret siivet kutsuisivat tuulta alleen levittyäkseen kaiken ylle. Puiden latvukset kutittelevat kesälle vilkuttavien pumpulipilvien poskia. KAikkeus tanssii! Suljen silmäni ja hengitän viljantuoksuista luottamusta olemukseeni. Tänään käperryn siipiesi suojiin lukuisten lupaustesi lehtoon. Hyppään tuulen käsivarsille ja annan sen tuudittaa. Lomasta luopuminen on lähellä ihan tässä kosketeltavissa. Silitän hellästi kesämuistojeni kerää. Saan jättää harteiltani kaiken liian. Tietoisuus siitä asuu ajatusteni kodissa. Kerään tahdonvoimani ja raotan oven pelon kulkea luotani. KAikellani haluan astua arkeen vahvemmin askelin. Ojennan kättä sinua kohti tietäen, että sinä kyllä tartut. KAnssasi tämän matkan jaksan taas. KAsvoin ihan pieneksi kesäpäivieni kääntyessä avaamaan syksylle tilaa tulla. Nyt katselen itseäni kuin vehnäntähkää. Sen hauraudessa on rouheaa ryhtiä, varmuutta uudesta. Sen edessä hymyän : tahdon olla kuin sinä! VArmana kasvun jatkumisesta. Vahvana.

San.3: 5-6 "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän sinun polkusi tasoittaa." Syyspolkuni kulkee pian oppijoitteni luo. Tänään vielä on minun aikani oppia. Oppia astumaan luottaen huolenpidon ja rakkauden polkua eteenpäin kohti uutta. Uutta, jossa vanha säilyy uuden sylissä. Kaikki asettuu, järjestyy, löytää aikansa ja paikkansa. Avullasi.