TÄNÄÄN AURINKO HELLI.........

Muutama kaneli-omena keikkuu vielä puunoksallaan. Tänään puu pudotti jälleen kasan lehtiä haravointia odottelemaan. Lapset toivoivat omppukauraherkkua, joten napsin puun alta lehtien seasta parhaat palat. Nyt kodin täyttää kanelinen omenan tuoksu.....




































Toinen omppupuumme (lajike tietämyksemme ulkopuolelta...) roikottaa ylväänä satoaan kuin virnuilisi lajitoverilleen.............minunpa oksistossani keikkuu vielä NÄIN punaposkisia omppuja!


























Vaahtera tipautti kaikki lehtensä. Innokkaat haravanheiluttajamme keksivät riemukkaan syysleikin. Lehdet kasaan ja sitten nauttimaan. Voi sitä riemunkiljahtelua! Vähästäkin siis saa lapsonen leikin aikaan!
















Tämä sammalpolku näyttää niin kauniilta lehtipeitossaan, että eipä noita malta haravoimaan edes ryhtyä.....Ai, että mihinkö polku johtaa?































No, lasten leluvajaanhan se! HUH! Tämän mökkipahasen sisälle jos uskaltautuu kurkkaamaan, niin saapi nähdä hallitun KAAOKSEN!! Sulassa sovussa lapiot, jalkapallot, krokettipelit, nukenvaunut, kelkat, pulkat sekä rantapallot:) Ja se, mikä ei enää sisään mahdu, jääpi ulkopuolelle.....



















MUKAVAA JA SYYSAURINGON KULTAAMAA VIIKONLOPPUA!!

Kesän ja syksyn värejä.....

Pionit painavat päitään kohti unikkojen nuppuja...

Kurkistus viime kesän kukkaloistoon.....Ihanasti nuo värit muuttuvat vuodenajasta toiseen.
Kovasti tässä harmaassa sadepäivässä onkin kaipuuta väreihin! Ankeaa harmaata ja märkää ainakin täällä eteläisessä Suomessa on tänään riittänyt. Koira mököttää terassillaan, kun ei innokkaita lenkittäjiä enää löydykään jonottamassa. Tällainen ilma saa ainakin minut sellaiselle "ruikutustuulelle"....kaukana omasta fiiliksestä on tuo "Singing in the rain"-meininki! Toisaalta kunnon sadevarusteissa syksyisten lehtien seassa on lapsellisen hauskaakin lömpsöttää kumpparit jalassa. Kaikki onkin siispä vain asenteesta kiinni!



















Iso maksaruoho kilpailee värissään vispipuuron kanssa :) Aroniassa hehkuu ruska!










Tässä esittäytyy tämä meidän karvaturrikin! Pitkäkarvainen saksanpaimenhauvelimme. Omalla tontilla saa juoksennella vapaana kallioita ylös ja alas!
Eipä tunnu ystävä armas oikein ymmärtävän, miksi vaan kaikki ovatkin syksyn tullen niin paljon kiireisempiä. Kesällä kun tottui siihen, että sai tosissaan nauttia juoksentelusta ja koko perheen jakamattomasta huomiosta. Mihinkään ei ollut kiire kellään. Ja lenkille lähtijöitäkin riitti jokaiseen päivään.

Viikonloppuna laitetaan kotaan valkea ja rauha laskeutuu arjen tohinan jälkeen. Tulen rätinä ja hehku on parasta rentoutusmusiikkia. Siinä mieli ja sielu rauhoittuu. MUutama vuosi sitten keskeltä metsäämme raivasimme puita ja tallustimme polun keskelle raivattua aukeaa. Mies oli unelmoinut kodasta ja niinpä se pykättiin metsän keskelle.
Ihana rauhan tyyssija!



Nyt taidan laittaa villasukat jalkaan ja kiepsauttaa itseni sohvalle! :)












LÄMPÖISIÄ AATOKSIA.........

ENKELEITÄ SYYSPOLUILLE..............

SATEENROPINAA..........

SYKSYN VÄRILOISTOA

Syksyistä ruskaloistoa ovella.............

Tuolla voisi kuvitella siilin tuhisevan :)

Metsän kätköissä.......

Niinpä. Sormeni oikein kutkuttavat päästä harjoittamaan uuttaa hauskaa "harrastusta" eli tässähän sitä taas istutaan työpäivän jälkeen, tietsikan ääressä. Hmm.....Ja niinkuin pidän tiukasti kiinni siitä, ettei lapsukaiset vietä aikaansa koneella kuin muutamana päivänä viikossa ja vain tovin kerrallaan......Selitäpä tässä sitten, että kun äiti vain työjuttuja...... :) Kaunis syyssää kutsuu kyllä pihalle, joten en tässä kauaa mutise. HAssun intohimoni (suklaan syönnin lisäksi)aattelin esitellä.......

Siispä tässä tätä:
Minusta on mukavaa ripustella "piiloon" löydettäviksi kaikkea mielestäni hauskaa pitkin metsäisen tonttimme puita.

Mihinkähän tuosta ikkunasta voisi kurkistaa?............

Jos oikein tarkasti kuuntelee, voi kuulla savikellojen hiljaisen soiton syksyn tuulessa.........(Siellä ne killuvat, vaikkei kunnolla kuvassa näy :)


VAnhat hevosenlänget löysin 3 eurolla
kirpparilta viime talvena ja tuikkasin
nekin puuhun roikkumaan.........



Wanhat myrskylyhdyt puolestaan
viihtyvät keskenään heinäseipäässä
mäntyjen välissä.....
Lämpöisiä aatoksia ja kynttilänvaloa syksyisiin iltoihin.......................................

pUOLukOItA, piEniÄ PuNAisiA, SAmmALKÄtkÖiStÄ.....

Saimme pikkuruisen korimme puolilleen. Nuorin puolukan keräilijä siispä vain 2vee ja oi, sitä riemua!
Löytyipä metsästä vielä kesän viimeiset sinikellotkin koriamme somistamaan.
Metsäretken jälkeen, kun lihasoppa oli tehnyt tehtävänsä nälkäisten metsäläisten mahoissa, asettui innokas leipuriseurue keittiön pöydän ympärille hihat käärittyinä. Ja saimmehan jotain aikaiseksikin.....
Jätskin kanssa piirakka maistui maukkaalta!

JA vielä jälkikäteen.....tällaiselta valmis puolukkaherkku näytti.....
Tässä kyllä enää rippeet jäljellä ..................
Lautanen on kirppisostos.......

IHANAA!!!!!!!!!!

Kaunis kiitos Sirkalle Sinisen oven taa! Olit tuoreessa blogissani ensimmäinen vieras.

Serkkuni toi hetki sitten tyttösensä,2vee ja 5vee, meille lauantaipäiväksi "hoitoon". Lupasin koko lapsikatraalle, että mennään omaan metsään puolukoita poimimaan ja vaikken ole leipuriexpertti, niin koitetaan kyhätä puolukkapiirakka. Aurinko ei kaunista tätä syksyistä päivää, mutta lasten naamat loistavat kyllä sitäkin kirkkaammin!
Reipasta menoa siis tiedossa.....:)

Kaikille oikein suloista lauantaita!

Sisukas yritys palkittiin....kai....

Hmh. Näköjään vanhakin koira oppii uusia temppuja kunhan sisukkaasti kokeilee. Olen siis jonkin aikaa liidellyt näissä ihanissa blogeissanne ja haaveillut oman tekemisestä. Tietokoneesta ja minusta vain ei ole oikein tullut sieluntovereita. En ole edes kommentteja osannut jättää lukuisista vierailuistani, mutta pikkuhiljaa toivo nousee.....
Töistä tullessani tänään poikkesin kuukausi sitten avanneessa uudessa ihanassa antiikki/kirppispaikassa. Kiersin ja ihailin ja ihmeekseni ja varsinkin rakkaan mieheni ihmetykseksi, onnistuin tulemaan ulos ilman ostoksia! Yksi aivan superkiva vanha voimuotti kyllä jäi mieliin ja ajatuksiin.....ehkäpä se odottelee minua ensi viikkoon.....
Nyt kun tuntuu, että tämä blogi alkaa olla olemassa, täytyy ladata kamerani patterit , jotta saisin toivoteltua vieraita tervetulleiksi:) Oi miten tuntuu kuin lapsesta, joka odottaa joulupukkia saapuvaksi.....löytääkö kukaan Riihipirttiin?!