Kynttilät ovat herkullisen näköisiä sellaisenaankin............kun jännittyneinä odottelevat vuoroaan päästä lopullisen ihailun kohteiksi.....saamaan tikun raapaisusta lupauksen.........nytkö?Kukin vuorollaan saa sitten antaa valonsa ja lämpönsä...........ajatella, miten epäreilu elämänkaari..................odotusta...........hetki...........ja sitten kukaan ei enää muista tai kaipaa!
Voisiko puuklapi korissaan ymmärtää kynttilän tuntoja? Samaisen palvelunsa tunnelman....valon ja lämmön tuojana........saa sekin tuntea. Takkatulen rätinä on kuin kaunista rentoutusmusiikkia. Eilen istuin kahden nuorimmaisemme kanssa illasuussa takan edessä. Vain istuskelimme, jutustelimme mukavia elämästä......so. onko läksyt tehty? kohta pestään hampaat! onko lelut kerätty? jne jne Tiedättehän, sellaisia elämän suuria asioita :) Mutta takkatuli antoi kyllä tilanteeseen omaa tunnelmaansa. Minä äitipolo flunssani kanssa yritin olla läsnä................
Tämä ikivanha telefooni saa kuunnella kaikki monenmoiset suuria tuntoja sisältävät elämänviisaudet. Oi, jospa se osaisi nauhoittaa.....mutta kateellisena tämän päivän kännyköille niiden monimuotoisista toiminnoista se vaan könöttää ylväänä portaikon yläpäässä seuranaan pari enkeliä sekä onnennumeromme :)
Tunnelmallista viikonloppua..................Paljastan tähän loppuun vielä lapsellisen ajatukseni: 5 kommenttia postauksessani on ns.ennätys! Olenkin päättänyt, että kun muut laskevat kävijämääriä enkä :( ole vielä osannut liittää kävijälaskuria blogiini, niin minäpä arvon ja lähetän pienen palkinnon, kun saan johonkin postaukseeni 10 kommenttia HIHII!!!!!!!!Jännää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Siis niiden sillä kertaa 10 kävijän joukosta!!!!!!
