Sateen suukoteltavana

Sateenropina on säestänyt tätä päivää. Sade jakaa ulkonaviihtyväiselle pieniä suukkosiaan. Ilmassa on herkkää heräämistä auringon kuivattamassa luonnossa. Moni kasvi tuntuu kuin huokailevan, myhäilevän sateen syleilyssä. Huomasin vain, että tässä kosteassa tyyneydessä viihtyvät myös hyttyset. Huitaisen niitä matkoihinsa ja palaan sisälle. Sadepäivä kutsuu kaappien siivoukseen. JA meillä se menee niin, että, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kovan tohinan kanssa siistiytyy lelulaatikot ja pulpetin sisältö tuolla pienimmäisen kammarissa:)  Neito on samanmoinen siivoilija kuin äitsynsä. Puuhaa säestää pieni itsekseenhöpötys. Suloista.

Pihapolkujen vierustoilla villit ja vapaana kasvavat kaunokaiset saavat tältä päivältä uutta puhtia kukoistukseensa. Olen innostunut ihastelemaan aivan erityisyydellä kesän luonnonkukkia. Unelmanani on iso kukkaniitty tuohon Riihipirtin eteen. Nyt se on annettuna paikallisen viljelijän viljeltäväksi. KAunis on katsella nytkin. Saa seurailla kasvun ihmettä, kun talven jäljiltä onnettomat mustat multavaot muuttuvat ajan kanssa vehnäpelloksi. Syksyllä sen kauneus on uskomaton! Säästän unelmani. TAlletan sydänalaan. Hymysuin:)

Puuvajalla pidettiin pari viikkoa sitten oman porukan pikkutalkoot. Nyt sen ohi kulkiessa hymyilyttää. LApset isommat ihmettelivät, että pitääkö puuvajalla ja tunkiollakin siivota:) Halot on poika hakannut ja porukalla pinottu. Kelkat ja pulkat päässeet suojaan ja viimeisetkin kesätuolit kaivettu esiin. Minä sain luvan kanssa seurailla sivusta kun flunssa silloin jo kolkutteli tulollaan...

Sateesta nauttii tämäkin roikkuessaan lisää rosoa itseensä sateelta pyytämässä.

JA minä hipsuttelen nyt viimeisten kaapin hyllyjen luo kuiskimaan, josko laitettaisiin sadepäivän urakka päätökseen. Sateen jälkeen ilma tuoksuu niin raikkaalta. Odotan jo huomista....taidanpa hörpätä aamukupposen sateen jättämässä suloisuudessa tuolla ulkosalla.....

Aatoksiisi ota jotakin oikein kaunista,

sulje silmät ja kohota kasvot

sateen suukoteltavaksi!

Tämä päivä toi paljon iloa

PÄivä alkaa painua mailleen. Nojaan terassin kaiteeseen ja yskähdän vaimeasti. Kurkku ei enää ole ihan käheä, mutta yskä viipyy vierellä. Mieleni on pysähtyneen rauhaisa. Päivällä 10 pientä jalkapalloilijan alkua temmelsi 9veen kaverisynttärimeiningeissä. Viilettivät omalla kentällä pallon perässä ja nauru raikui ja kiiri kylille saakka. Ilo tarttui helmaan ja kuiskuttaa siinä edelleen. Ihana päivä. Isosisko auttoi herkkujen tarjoiluissa ja hoiteli mehupistettä janoisten palloilijoiden pitäessä taukoaan.

Nyt lasken terassin tyhjenneelle ja hiljentyneelle pöydälle muutamalta oppilaalta saamani kauniin hortensiakorin. Se antoi kaiken tilan pikkuherkkusuille. Hauska oli kuulostella poikien jutunjuuria:)

Olen ollut taskut täynnä kiitoksen siemeniä. Sydän sanelee ilon pilkuttamia sanoja. Aloittelen aamuni kulkemalla pihapiirissä. Annan katseeni poimia kaiken kauniin. Seisahdan hetkiin ja viivyn hyvän olon hyväiltävänä. Iltasella minä ja rakas hipsimme koirien kanssa toivottamaan hyvän yön suukotukset ja rukoukset lapsille, jotka loman alettua ovat nukkuneet öitään aitassa. Pikkuisin tallustaa peittonsa kanssa takaisin oman sängyn turvaan. Viime kesän jäljiltä on aitan tunnelmassa vielä opittavaa:)

Metsän siimeksessä, kallion kupeessa on lempipaikkani. Kota ja aitta. Tänään laitamme illan viiletessä tulen ulkokivigrilliin tunnelmaa ja lämpöä tuomaan. Tarkoin vahdimme tulen loikotusta. Vesiämpäri on kodan reunalla turvaa tuomassa. Miten olenkaan tullut siunatuksi kaikella tällä ympärilläni olevalla. Ja näillä rakkailla. Kunhan vain muistaisin tarpeeksi usein kiittää. Nyt lähetän kiitoksen korkealle. Hetkiin pieniin tarttuen jatkan huomiseen. Kenties yskäkin jo jättäisi ja jatkaisi omille poluilleen......

Keinahdelkaahan kesän sylissä!

Hetkistä iloiten!

Kesä on valmis ottamaan kainaloonsa

Kesätuulen otteessa on tänään vilakkuutta. Kiedoin huivin kaulalleni ja takin harteilleni. Kurkunpäätulehdus vei äänen. Jäivät odottamani kevätkirkkolaulut laulamatta. Lepäsin ja keräsin voimia huomiseen kevätjuhlaan. Kovasti pitää helmoistani kiinni kipu ja tauti. Yksi kun hellitti tiukkaa otettaan, toinen saapui sen sijalle. Silti mieli on nyt valoisa. Sydän huutelee kiitostaan niin monesta. On hyvä olla. Monta polkua odottelee kulkua, moni portti kättä salpaansa avaamaan. Alkavassa kesässä on jotakin uutta............

Innostuin laittamaan monta uutta yrttiä sulostuttamaan tuoksuillaan, antamaan makunsa kesäkeittiön herkkuihin. Silmällekin iloa tuovat. LApset odottavat innoissaan kesäloman alkua. Huomisessa illassa kun on kutkuttavaa jännitystä. Loman alkamisen kunniaksi pääsevät yöpymään aitassa. Huomenissa puunataan sen lattioilta talven tomut, puistellaan matto ja laitellaan puhtaat raikkaat lakanat. Saavat viedä sinne omia aarteitaan, kesälukemista ja unikaverit ainakin. Saimme aittaan isovanhempieni vanhan sängyn. Sen mukana palaiutui mieleeni niin monta kaunista muistoa. TAivaan kotoa käsin ehkäpä kuulevat lasten riemun!

Sain ystäviltä tärkeiltä tämän keltaisen pikkukukkaisen amppelikukan. Kiitoksen kukaksi sen nimesivät. Kiitoksen aihetta riittää jokaiseen päivään. Kukka muistuttakoon minua siitä! Hiljaa kuiskaan jokaiseen päivään omansa, kohotan katseen ja hymyilen. Kiitollisuuden sylissä on helppo levätä. 

Terassienkeli sai keralleen tämän madonnapatsaan. RAkas sen minulle osti. Adalmiinan helmestä. Näetkö kiitollisen hymyn sen painetuilta kasvoilta?! Luojan luoma kauneus ympärillämme on juhla-asussaan. Kuljen uuteen kesään erityiseen.............kiittäen!

SIPAISKOON KESÄ SINUA LEMPEÄLLÄ SIIVELLÄÄN!

Huomenna liikutun suvivirrestä.

Niinkuin niin moni.

Tänään jään.........

 Olen vain niin hauras nyt.

Voimani jäänyt kivun taskuun.Väsynyt.

Jaksamisen jonossa viivyn ja odotan.

Luottaen katson kevätmetsän heräävään helmaan.

Herään kunhan aika on.

Jumala tietää milloin.

Nyt otan itseni täältä syrjään.

Palaan kun kesä keinuttaa sylissään.

Voikaa hyvin ja antakaa auringon helliä!

Niitä ja näitä.

Voi vuokkonen, miten voinkaan nauttia valkovuokoista! Niiden hennot päät painuvat yöksi alas. Ummistavat silmänsä ja antavat unen tulla. Kevättuuli tuudittaa uneen. Kastepisarat herättävät uuteen päivään. Riihipirtin pihapiirissä on useampi vuokkomeri. Ajatuksissani sukellan niitten aaltoihin. Metsäpolkua kodalle ja aitalle ne reunustavat ja nyökyttelevät tervehdyksensä ohitse kulkevaisille. Välillä pysähdyn ja hymyilen niille. Ymmärtäväistä hymyä. Niiden on hyvä olla ja sitä ne haluavat jakaa, hyvää oloa. Metsä soittaa säveltään. Kukat kuiskuttavat kuulumisensa. Luonto on ihmeellisen kaunis!

 Vanha vesiastia lintuineen odottelee vettä sisälleen. Kenties hetki sitten alakanut sadepisaroiden tanssi antaa omastaan jokusen tipan. Istuin ystäväni kanssa keittiössämme. Jutustelimme. Joimme teetä ja napostelimme herkkujakin pikkuisen:) Sain kertoa murheeni ja iloni. Surkuvoittoinen oli tänään säveleni. Ikkunan läpi huomasimme kallionkumpareella palokärjen. KAunis ja korea olikin! Vaan eipä tuntunut löytävän määränpäätään, kun meille niin siinä keikisteli. Pyrähti sitten lähipuuhun ja aloitti naputuksensa. Hyvä niin.

 

Kuva ei tahdo keskelle. Olkoon reunassa rauhassa sitten. Emmehän mekään aina tiedä tahtomme mittaa ja määrää. 13v tyttö haluaa leipaista juustokakun suklaisen sunnuntaiksi. On niin innostunut kokkaamaan. Edellisiltana saimme herkutella taivaallisen hyvällä suklaamoussella! Nuorimmainen lupasi laulaa. MAmma ilahtuu. Kyyneleitä. Niin äidilläkin. Jippii-lauluja on lauleskellut. Tykkää niistä ja niin tykkään minäkin. Ihania. 

Sunnuntaihin

jokaiselle 

äidille ja

lapselle,

äidiksi tulevalle,

siitä haaveilevalle

mummolle, mammalle

kaikille meille

IHANINTA ÄITIENPÄIVÄÄ!

Luonnon sylissä sykkyrällä

Aurinkoiseen maanantaihin avasin silmäni. Toipuminen on edennyt pienin askelin. Pienin askelin hipsin minäkin. NAppasin kameran kaveriksi ja hipsuttelin ympäri Riihipirtin pihapiiriä. Mieli halajaisi jo kiivetä kaikille kallioille, mutta se saa vielä odottaa! Maltillisin mielin ja makustellen ,ei kiireellä ja hopulla. Istahdin kodan luona penkille ja painoin silmäni kiinni. Nautin auringon lähettämien säteiden lämpimästä hyväilystä. Kuuntelin viserrystä ja piipitystä, kauneinta konserttiaan pitivät kevään sirkuttelijat. Tuuli tuntui myhäilevän kanssani. Oli vaan niin hyvä olla! Luonnon sylissä. Rakastavien silmien alla. Kauneuden keskellä.

Pieniä ihmeitä ihastelin. Pää kallellaan niille hymyilin. Kuuntelin kasvun laulua.

Nuuhkin ja muistelin. Niin monena kesänä tämäkin lipstikka on antanut arominsa. Suonut suloisen säväyksensä kesäkeittiöllemme:) Kesän odottelussa on viehkeytensä. Pian se saapuu ja levittää kätensä syliin ottaakseen. Hymyilen itsekseni. Ajatuksissa kiikkuu kiitos. Lähetän sen tuulen kuljetettavaksi!

Osaisinko huokaista huomisen huoletkin harteiltani hetkeksi. KAntaa ne kivien keralle. 

Terapeuttista.

Taidan tästä toviksi vielä lähteä luonnon syliin viipymään.

Auringon valovoimaa

ja

luonnonihmeiden hoivaa

sinun päivääsi.

Ruusuisia unelmia

Minua on hellitty ruusuilla. Äiti piipahti ja toi valkean ruukussaan. Toipilaalle iloksi. Rakas kiikutti eilen töistä tullessaan kimpun hehkeän vaaleanpunaisia. Ihan vain iloksi ja vapuksi. Aurinko antoi säteitään seuraksemme vielä, kun ilta jo kuiskutteli tuloaan. Makustelimme salaattia ja lehtipihviä terassilla.Tykkään aurinkokuivatuista tomaateista. Saavat aina tilan salaatistani. Sopuisasti sijan antavat fetapalasille ja saksanpähkinöille. NAm!

Aamusella rakas polkaisi hyötyliikuntaa töihin 15 km runsaan. Lähti sateenropinan saattelemana. Minä viivyin peiton alla ja nousin vasta aamukahvin tuoksun kutkutellessa nenänpäässä. Kiitos lapsille! Paistetta ja sadetta. Sulassa sovussa ja vuorotahtiin. Niinkuin elämässäkin. Suru tekee sijan ilolle. Taakka ja kipu on askel riemuun ja saa ilon pulppuamaan isommin. Miten voisinkaan ymmärtää toista ellen kokisi toista! 

Jurgen Werth kirjasessa Hyvän päivän ajatuksia:

Kun tietää olevansa rakastettu,

voi heittäytyä rentona.

Ihmisten rakkauteen.

Jumalan rakkauteen.