Hyvän sylistä viikonlopun vapaaseen!

Arjen satulasta nousin tänään hyvillä mielin. Tuuppasin uutukaisen ,selälleni ystävällisemmän työtuolin pöydän taa omaan lepoonsa. Annoin ajatuksen viivähtää vielä tuokion viikon tiimellyksessä oppijoitteni kanssa. Moni hyvä oli kasvattanut itseään kanssamme, ollut liki. Lipastolle lepäämään jäivät kirjoitetut rivit, joita tyytyväisyys tunnoissani olin palkinnut kannustavin sanoin ja tarrakuvin. Muutamat pöydälleni ilmestyneet aarteet pakkasin laatikon uumeniin ja hymyilin. Miten voikaan virkattu villalankaketju kaulalleni helmiksi tarkoitettu tai omin käsin taiteiltu kuva ihan julistaa iloa ja lämpöä. Viikkoon mahtui iso annos työonnea. Monta käsi kädessä kuljettua metriä, omien ja etäämpien oppijoiden kanssa vaihdettuja hassutuksia, huomattu kurkiaura. Olen kiitollinen, että sain vahvuutta jaksaa hymyillä ja kuunnella, sopivasti vaatia ja opastaa. Kiireen keskelle mahtunut nauru oli hyvän viikon levollinen sinetti. Tuntui turvalliselta sulkea ovi ja kulkea viikonloppuun. Ei omissa voimissa tällaista varastoa ole. Mitä tarvittiin, se annettiin. Vaikean keskelle muovautui keidas!

Kevään tuntu lepää oksistoissa, jotka pitävät hyppysissään puhkeamista kaipaavaa kasvua. Valmius valon valtaan on kyykkimässä piilossaan, odottamassa. Pian se saa luvan luovuttaa voimansa vihreydelle. Auringon kehrä kutoo hentoja seittejä hetkiin. Antaa sitten tilan harmaalle, joka yhä ihmettelee puuttuvaa valkeaa, joka ei ehtinyt ottaa omaa paikkaansa. Tuulen soitossa oli tänään rivakampi tahti. Kuin herättelisi uinuvaa maalisvaloa avaamaan nuppunsa, ojentamaan vartensa. Ajatuksillanikin kiivaampi vauhti, päättäväisyys, joka jaksaa pitää pään pystympänä. Keho saa tuokioksi luvan puuhailla omiaan. Tieto lisää tuskaa, sanoo joku. Hetken vielä kuljen tietämättä ja kuiskaan  älä tule , älä vielä ainakaan. Ja tuska taittuu, taipuu tahtooni. Pelko piiloutuu, vetää verhon kaiken sen eteen, joka tekee kipeää. Ei pyynnöstäni, vaan rakkaudestasi. Koska tarvitsin sen keitaan!

Eiliseenkin mahtui paljon turvaa tuovaa hyvää. Lohjenneen hampaan, sen pähkinää illassa haukanneen, uusi ilme hioutui hyvissä käsissä. Selviydyin, hihkui sisin, joka sykkii kiivaasti ,kun askel kulkee hammaslääkäriin. Kun oli lupa olla pieni, kasvoin taas piirun verran, kuin huomaamatta. Siedätyin:) Esikko jaksoi viettää illan poikasen kanssa tekojäällä pelaillen. Kaipuuni sai toivomansa, kiersin käteni halaamaan, kerroin, miten hän on erityinen, minulle äärimmäisen rakas, tärkeä. Taisi omilla sanoillaan hoitaa vastineeksi, vakuutti, että pärjää. Ja tiedän, että selviytyy. Oli luottavainen, levollisuus oli tehnyt pesän ruskeisiin silmiinsä, joista aina luen kiitollista ja myöntyvää. Tuo ensimmäiseni on kolhuissaan kasvanut, jäänyt monesta paitsi, mutta osannut aina tyytyä saamaansa, osakseen jaettuun. Kipeytynyt kiltteydestään, mutta tervehtynyt ja vahvistunut lukuisien huokausten saattelemana, niin uskon. Heipatteli pikkuveljen äänessään hiven jotakin isällistä, välittää ja näyttää sen niin, että poikanen pakahtuu. Voimakaksikko on tuo veljespari, vaikka lähes vuosikymmen mahtuu elämänkokemustensa väliin. Käännän rattia kotia kohti ja kuivaan hiljaisen kyyneleen kämmenselkään. Rakkausikävä on tunne, josta pakahtuu. Kuljetathan oikeille poluille, kuiskaan ja jatkan oitis, että tiedän, että niin käy. Hyvää täynnä on esikkoni sydän.

Lämpöisten leipästen tuoksu halkoo hiljenneen kodin iltaa. Rakas lojuu poikanen kainalossaan kiekkoilua ihmetellen. Neitonen lukee kirjaa, josta ei innostu, vaikka kuinka koittaa. Pakon alla moni kasaantuu kiusaksi. Vaan reitti on raivattava ja monelle kurjallekin löydettävä paikkansa, jotta voi tähystää oman tulevaisuutensa  horisonttiin. Nähdä toivomansa kajastus. Tahollaan tyttönen kirjoittaa esitystä lukemastaan. Kaikessa asettaa itselleen rimaa hurjan korkeisiin pidikkeisiin. Istahti vierelleni ja kertoi, miten uskontotunnilla oli ollut määrä omin sanoin kertoa, millainen on Jumala. "Äiti ,mä laitoin 30 asiaa." Luoja, kuningas, rakastava, Isä, pelastaja, parantaja, ikuinen, suuri, mahtava, voittaja.....hymyilee ja jatkaa ja saa minussa kiitoksen soittamaan omaa säveltään. Siipisuoja on yllään. Tummuvan illan turvaisa syli , voinko muusta edes unelmoida!