keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Sateen jälkeen

Liian moneen yöhön kanssani valvomaan noussut uni, itseltäni karannut, ehti piirtää yösateen tahtiin ajatusviivojaan seiniin. Vierellä rakas käänsi itseään parempaan asentoon, havahtui hetkeksi ja otti kädestä. Yömaisemassa sade tanssi oksistoissa, raidoitti ikkunoihin puronjuoksuja. Pesi pihakoivuista pois kesää. Mutta tänään kirjoitan pieneen ilojen muistivihkoon unesta, joka kantoi lähes aamuun. Sade taukosi ja teki tilaa minun riemuita, löytää unen tyven kivun kallioiden takaa! Jo varhain rakas lämmitti puuronsa ja vilkutti, sanoi rakastavansa. Karvaisen haukahtelijan kanssa astelin aitassa uinuvien pikkuisten luo toivottamaan huomenen. Poikanen nuuhki kanssani sateenjälkeistä ilmaa ja hihkaisi: täällä tuoksuu koivu. Mennessään ravisti oksaa ja yhdessä ihmettelimme tuokion keltaisten siipien matkaa kohti vielä kosteaa kallionposkea. Aamu-udun läpi siivilöityi uusi päivä. Elin pienen ihmeen, jonka antajaa kiitän. Sinä annoit, minä löysin.
Kalenteri osoittaa yhä lomaa. Arjen koputuksessa vaimeana jo vaatimus, johon en yllä. Kesäpesässä viipyisin vielä. Sade kutsui kotipellon keltaisesta esiin elokuun tuoksun. Vilja on kypsynyt, on korjuun aika. Minäkin tahdon olla valmis. Jakamaan taas uusille auringon jäljiltä ruskeaksi paahtuneille poskipäille hymyjä ja oppeja. Poimimaan silmistään uuden edessä hämmentäviä häivähdyksiä. Kunnes tutustumme ja arki asettuu omaan kulkuunsa. Siihen tahdon riittää. Siitä iloita.
Siirrän kiven kerrallaan. Et anna voimieni mittaa enempää. Et itse väsy, et näänny. Aamun pehmeä  kiipesi jo pumpulilampaiksi taivaslaitumelle.Itsekin olen yksi. Välillä pitää käydä eksyksissä asti löytääkseen hyvän syliin. Keittiöstä kuului kahden suun huikkaamana: äiti, tää puuro on tosi hyvää! Nyt jo heittelevät kärrynpyörää, viilettävät pallon perässä ja nauravat hyvää mieltä yksinäiselle vanhukselle naapuriin saakka! Keho kuljettaa kivut ja pelot mukanaan. Tänään ravistan ne yksi kerrallaan hetkeksi luotani. Kuin keltaiseksi ehtineet lehdet poikasen otteessa. Et jaa voimieni yli.
Kaikkineni lepään sinua vasten.

7 kommenttia:

  1. Voi Tinttarus...niin kaunista taas. Kiitos♥

    VastaaPoista
  2. Ihanat rakkaat sulla siellä! :D Lepoa! <3

    VastaaPoista
  3. Tinttarus lähetän sinulle voimia ja siunausta toivotan!♥ Emme ole yksin! Saamme nojata juuri tuon vanhan pyörän lailla tukevaan kallioon, joka kestää ajan ja myrskyt, joka meidän sydämemme tuntee ja ymmärtää.
    Halaten, Marikki

    VastaaPoista
  4. Tuo polkupyörä...<3 Lyhty valaisee pimeällä ja ruoste on elämän merkki.

    VastaaPoista
  5. Kauniin riipaiseva kirjoitus!
    Niin ihanasti asetat sanasi, ikäänkuin muita suojellen!
    Silti sait oloni kevyemmäksi.
    Viime päivien väsymys haihtui hieman sanojesi myötä!
    Voimia itsellesi ja lempeitä unia toivon! <3

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥