tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lempeillä laineilla

Totisesti Hän vei virvoittavien vetten äärelle! Saimme levähtää ja voimaantua jo viideltä kesältä tutuksi tulleessa maisemassa. Mieleen asettui joitakin säikeitä niistä ajatuksista, joiden edessä olin avoin kirja , jonka lehdille piirtyi riveissä lujaa luottamusta, iloa ja tyyneyttä. Koskettavan laulun lupaus: ei pisaraakaan liikaa nostatti kyynelsateen . Hyvien kyynelten itkupuron! Soudamme elämiemme myrskyissä ja tyvenissä kantavilla laineilla. Olipa edessä kuohuvan kosken piiskaavat pärskeet tai levollisesti laulavat arjen aallokot. Painavinkin lasti on juuri oikein mitoitettu. Rakkauden vaa´alla punnittu. RAkkauden sade kasvattaa taimia sisimpäämme. Ne juurtuvat ja vahvistuvat parhaiten, kun taitamme versoja ojennettaviksi ympärillemme!
Veden pinta väreili iltatuulen otteessa. Kaunista, mutta kylmää tunnistin. Kun laskeuduin aaltojen hyväiltäväksi, kesti hetken rentoutua ja luottaa. Laskevan auringon vilkutus horisontissa oli  kuin rohkaisu: sinä selviydyt. Kauemman laiturin luota kiiri iloinen huuto: äiti ui! Avantoon tottuneilta rakkailtani kylmät aallot eivät vaatineet yhtä lailla kuin itseltäni:) Saunan höyryävässä lämmössä hymyni levitti viittansa koko kasvoille. Näinhän se menee elämänkin aallokossa. Kulkiessa lujasti luottaen saa pian nähdä, miten turhia ovat murheet usein. Jälleen opettelen viskaamaan omani pois ajatuksiani valvottamasta. Ei murehtimisella voi muuttaa päiviensä kulkua. Tuulet puhaltavat miten haluavat. Osaisinko itsekin aloittaa annetut päivät avaamalla aamuun suuni sanomaan: kiitos siitä mitä tänään saan. On se kipua tai riemua, juuri itselleni parhaaksi.
Sain sydämelleni runsaasti hyvää, jota kuljetan kerallani. Poikanen souti pätkän yksikseen, sai rakkaalta rannasta neuvoja. Paina vasen airo vettä vasten! Souda hetki vain oikealla! Minä haluan soutaa opastuksessasi. Taivaanrannan takaa kuulen ohjeet, kunhan maltan asettua hiljaisuuteen, pysähtyä kuulemaan. Sinä annat suunnan, jossa hyvä pysyy kyydissä ja käteni jaksavat painaa airoja veteen, jonka pärskeissä siintää siunaus. Kaikki se armo ja huolenpito riittää. "Vaikene, ole hiljaa", käskit myrskyävän järven aallokkoa tyyneyteen kauan sitten. "Luota ja souda", kuulen tänään. Omin voimin en pääse eteenpäin. Oma viisauteni ei riitä. Olen kiemurteleva vuoripuro rakkautesi valtamerellä. Mutta ainutlaatuinen mutkineni, mietteineni:)

6 kommenttia:

  1. Lohduttavaa tekstiä jälleen, kiitos!

    VastaaPoista
  2. Mielettömän ihana teksti. :)

    VastaaPoista
  3. Mari,
    sydänlämpöisiä olivat viileimmätkin laineet:)
    Voi hyvin. Laitan pian kuulumisiani.....Olet pehmeässä ajatusten pesässä!

    KAisa,
    kiitos. Lohduttavia olivat sanat, joiden äärelle saimme levähtää. Arjen kulkuun voimaa antavia. On hyvä luottaa siihen, että meitä kannetaan!
    Iloa ja hyvää mieltä päiviisi!

    Anonyymi,
    voi kiitos. Ilahdutit sanoillasi.
    Kesävalon kajastuksia ja paljon hyvää päiviisi toivon!

    VastaaPoista
  4. Miten kaunis, ihana, voimaannutava tuo vesi on!!

    VastaaPoista
  5. HAnne,
    niinpä. Samalla voimaannuttava , mutta kunnioitusta herättäväkin syvyydessään! Oli upeaa uida 18asteisen aaltoilun sylissä pitkin ilta-auringon siltaa!

    KAikkea hyvää päiviisi!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥