Lumienkeleitä viikonloppuun....

Tuulet tuovat tänne
taivaan lauluja,
tähtikimallusta,
iltasatuja.

Kultapisaroina
tuikkii katto maan.
Tähdistä ei sadut
lopu milloinkaan.

Tarinoita laulaa
lumihiutale,
kun se valon siivin
leijuu lähelle.

(Pia Perkiö)

Lumen lumovoiman keskeltä teille kaikille
iloa, valoa, enkeleitä
viikonloppuunne!

LUNTA!!!!!Valkeasta unelmasta tuli totta !

Aamulla havahduin lapsukaisten tepsutteluun........Yksi kipitti vinhaa vauhtia rappuja yläkertaan. Toinen oli hiipinyt kodinhoitohuoneeseen, pieni nenänpää kiinni ikkunassa. Kolmas hieraisi hetkessä unihiekat silmistään ja kirmasi ikkunasta toiseen ihmettelemässä ja ihastelemassa -oliko tämä unta vaiko totta!? Ja viimeinenkin unikeko saatiin liikkeelle, kun muut hurrasivat riemukkaalla äänellä kuorossa:LUNTA LUNTA!!!SIELLÄ ON SATANUT LUNTA!!!!!!!!!!!!!!!
Ja tottahan tuo oli. Illalla ei ollut vielä edes lupausta lumen tulosta, ei hiutaleen hiutaletta. Vain tuttu harmaus. Ja aamulla kuin parvi enkeleitä olisi tanssinut puutarhassamme....Kaikkialla oli puhdasta. Valkoista. Mutta sitten hetken hurmion oli haihduttava: Hui kauhistus! Missä on kenenkin talvijalkineet!! Kuka kerkiää hakemaan lumikolaa puuvajalta?! KUKA EHTII kolata pihaa, että päästään pois pihasta?! Vanhin poika lähti urheasti polkupyörällä koulumatkaansa taittamaan. Yksi meistä oli kiireen ja aamupaniikinkin keskellä INNOISSAAN: karvakaverimme jolkotteli ympäri pihamaata, ristiin ja rastiin ja nautti olostaan!!!! Nuorimmaisella oli kotipäivä, ei päiväkotiin lähtöä. Ja uskokaa tai älkää, sain taivutella ja maanitella, ettei ihan kahdeksalta vielä aloiteta aamun ulkoilua.....

Nyt on koululaisetkin kotiutuneet ja siellä ne kaivavat esiin suksia,kelkkoja ja pulkkia. Lunta tuli kertaheitolla isomman nautinnon verran!! Luonto sai pukea juhla-asun ylleen ja nyt taidan tästä hiippailla uudelleen ulos minäkin, sillä lumi kimmeltää pilven takaa kurkistavan auringon säteilyssä!!!!Huokaisen ja totean, että KAUNISTA.

PITSIN LUMOISSA

TÄnään olen ollut pitsin lumoissa. Punaisen pitsin lumoissa. Ihastellut. Ihmetellyt. Sovitellut.
Ja ihan pikkuriikkisen askarrellut....................
Ajatuksissa ei sitten oikein sen kummempaa olekaan! Sinne mahtuu tänään vain P I T S I Ä.
I h a n a a p i t s i ä. Huoh.

Eilispäivän AURINKOA...............................

Viimeinen sairaslomaviikko. Aurinko!!!Totta se oli, eilen täällä paistoi pitkästä aikaa aurinko!
Tuo möllykkä taivaalla pitkän harmaan ankeuden jälkeen tuntui antavan voimaa ruumiille sekä sielulle. Tänään se onkin enää eilispäivän ihana muisto.........Sataa taas.
Kuljeskeltiin nuorimmaisen neitokaisemme kanssa ympäri pihamaata nuuskimassa ja kurkistelemassa, ihan vaan nauttimassa luonnon ihmeellisyydestä.
Poimittiin mustikanvarpuja...................

Ihmeteltiin ikivanhaa linnunpönttöä koivun kupeessa................
Siliteltiin sammaleen suloista poskea..........................................
Mietiskeltiin männyn mysteerejä...............................
Aurinko, aurinko loista!
Ei ole toista samanmoista.

ENSI askel sydänten polulla!!!!!

Anoppi toi tullessaan kassillisen kaikenmoista...lehtiä, vanhoja kirjoja, akvarellipapereita ja kankaita.....jos kelpaa? No, toki kelpasivat. Hyvä, että kuulemma sai kaappiin tilaa. (samainen ongelmanhippunen piileskelee meidänkin komeroissa alias "tilanpuute", muttei siitä nyt sen enempää....shhhh). Mutta ne kankaat aiheuttivat seuraavaa:
Eilisiltana oltiin kolmisteen kotosalla illansuussa, minä ja tytöt. Miesväki oli urheiluharrasteiden parissa. Srrrrr.....juu-u ihan totta meillä surisi OMPELUKONE! JOS tuntisitte käsityötaitoni , hurraahuudot kaikuisivat siellä juuri nyt!!!!!Minä en ompele koneella. Paitsi nyt. Kiitos kuuluu vain ja ainoastaan teille rakkaat ompelevaiset ja taitavakätiset blogisisaret! Minussa on remontoidun ja edelleen vihoittelevan polven ja jo toiseen otteeseen minuun iskeneen loppuvuosiflunssan lisäksi UUSI TAUTI: sen nimi on MINÄKIN TAHDON OPPIA OMPELEMAAN! JA apulaisenikin olivat innoissaan.....meidän äiti ompelee! Näpertelivät siinä sitten neitokaisetkin oman osansa. Sydämiä syntyi kuin syntyikin.....(se, mitä niihin laitettiin täytteeksi jääköön ikisalaisuudeksi :) meillä kun ei vanua luontaisesti kaapeista löytynyt....
Kuiskivat sydämet nämä sydän syrjällään, että en kai tohdi valoisassa heitä täällä esitellä, mutta uskaltauduin kumminkin.........Vielä eivät ole paikkaa itselleen löytäneet, mutta kun joulu tuolta tulla jollottaa, niin eiköhän Riihipirtistä sydämille omat kolot löydy..................Nyt saavat vielä loikoilla lasivadilla peläten, että joku poskeensa pistelee:)
Tänään postista saapui tilaamani VillaHarmonien paketti. Uutta pitsiä kävin heti sovittelemaan.....josko sydämet sitäkin vielä saisivat ympärilleen....tai ainakin seuraavat serkkunsa.......SYDÄMELLISESTI kiitos!!!!!

ETEISHAASTETTA on liikkeellä.....

Kolkuta, niin sinulle avataan.....Riihipirtillä ei ole ovikelloa. Joissakin blogeissa kiertelee kaartelee haaste, jossa pyydetään avaamaan kävijöille oma ulko-ovi. Siispä tartuin siihen minäkin...........
Tervetuloa Riihipirttiin! Ennen kuin pääsit meidän ulko-ovelle("pääsellaiselle"...kolmesta ovesta meille saapi tulla :)) niin sinut toivotti jo haukahduksillaan tervetulleeksi karvainen perheenjäsenemme, joka on saanut omaksi valtakunnakseen vanhan terassimme. Sieltä valpas turrikka tähystelee kaiteen yli silloin kun ei jolkottele vapaana. Yksi haukahdus, jota seuraa hännän iloinen heilutus tarkoittaa, että omaa väkeä saapui kotiin. Muutama haukahdus kertoo, että tutut vierailijat saapuivat kyläilylle. Pidempään pitääkin sitten haukahdella, jos yllättäin pihaan ajelee vaikkapa tuiki tuntematon auto. Ihana viisas vahtimme! (Tämän kuvan hengityshuuru ja kuonon lumihiutaleet ovat peräisin vuoden takaa.....)

Eteisestä saatkin sitten ryhtyä harjoittamaan heti hyötyliikuntaa kapuamalla piiiiiiitkät portaat :) Pojilla on huoneet alakerrassa, kaikki muut tilat löytyvät portaiden jälkeen.....Ja tällaisia asioita mm. osuu katsekenttääsi, kun suljet oven perässäsi, astut sisään ja lähdet kohti yläkertaa.....kun portaikossa kurkistelet alaspäin taaksesi, löytyy korkeuksista portaikon yläpuolelta hylly, jolla lepäilee mitäs muuta kuin enkeleitä.....ja iltaisin lyhdyissä valaisee kynttilä sielläkin.
Kuvausteknistä selittelyä: portaikon seinälamppujen valo jotenkin kummasti kajastaa portaikkokuvassa, samoin kuin portaikosta alaspäin otetussa. Kamera kun on mallia tähtää ja laukaise ja kuvaaja tyyppiä no, sinnepäin ja naps, niin jälki on joskus jotakin muuta kuin priimaa:)Myrskyn ja harmauden keskeltä valoa odotellessa, jouluun hiipivin aatoksin oikein reipasta ja riemukasta päivänjatkoa kaikille, jotka piipahditte pirtissämme...............UUdelleen....................................................................

ENKELEITÄ..........

Suojelusenkeli, oletko missä,
kun olen aivan hämmennyksissä?
Oletko piilossa selkäni takana?
Oletko kirkas kuin valkoinen lakana?

Suojelusenkeli, kuljitko tuosta?
KUn itse en ehtinyt apuun juosta?
Kun liikun maalla tai syvässä vedessä,
suojaatko takana,
valvotko edessä?

Itse kun jaksa en eteenpäin kulkea,
syliisi voitko nyt minut sulkea?
Suojelusenkeli oletko tässä?
Vuoteeni vierellä pimeässä?
(Anna-Mari KAskinen)


Huoh.........Ei meinaa millään jaksaa hymyssä suin.....Ulkona sataa ja harmaus on tasaista.
Päätin aamulla, että kun se päivä taas koittaa, että jalkani antaa minun mennä......otan koiran kaveriksi, kaffeeta termariin ja pullankin pussiin ja lähden metsään, satoi taikka paistoi. Sitten pysähdyn ja huudan: KIITOS!!!!!!!!Kiitos!!!!!!!!! Jo etukäteen olen heitellyt korkeuksiin kiitoksenhippusia, sillä vain luottamalla saa voimaa uskoa siihen, että tämä mokoma kontti kuntoon tulee!!!Tämä jatkuva takapakki vain saa mielen yhtä harmaaksi kuin tuo marraskuisista marraskuisin eteläisen Suomen sää.
Yöpöydällä enkeli.........













Häkkiin suljettua koittavat auttaa..........vaiko häkkiin turvaan itse päästä?!

















Kaapin päällä.........ja kaapissa.........Nuo alahyllyn enkelivartiset lasit sai ostaa mukaan muutama vuosi sitten Turusta Enkeliravintolasta. Enkeleiden ystävät, siellä kannattaa käydä!!


















Eteisen enkeleistä yksi..........


















Pikkusiivet........................













Omassa kolossaan kaapin reunalla........


















Yksin korkeuksissa meitä vartioi.............................


















Seitsemän on meitä samassa sarjassa unta vartioimassa......tässä vain me......


















Osunko........................?













RAfaelin enkelit.................


















Hups............tämä neitokainen löytyi kirpparilta kerran......................




































Käännä............saat ihanan hiutalesateen..................


















Hiukan harmaan apein aatoksin liikkeellä tänään. Huomenna kaikkien isien ihana juhlapäivä!!!
Meillä lasten tärkeät kortit ja salaiset lahjat visusti piilossa. Eivät ihanat lapsukaiset itse edes huomaa, miten moneen otteeseen ovat salaisuutensa lipsauttaneet...........

Enkeleitä teille kaikille!!!!! JA hemmotellaan iskät huomenissa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!