lauantai 18. kesäkuuta 2016

Hyvyyden suojaan!♥

Hennosti jokin koputtaa huulteni oveen ,kuuntelen hetken vaiti ulospyrkivää. Hauras sanojen säie kutoo ajatelmien kaarta silmukoiksi , osaksi suurempaa kaunista kudelmaa. Viikkoni on ollut kuin nupustaan aukeava hyvä. Sydämen syvyyksistä pulpunnut kiitosmieli kuin kedollinen kukkaloistoa! Nipistän itseäni poskesta ja irvistän pienelle kivulle. Ei, ei tämä ole unen onni! Pehmyt sateen sävel soittaa sinfoniaansa, pientä ja vaatimatonta, silti vahvaa. Se nostattaa hymyn tanssimaan kiitosvalssin kaaria  poskiperiin. Tässäkin pehmyessä päivässä kaikki saa uuden pinnan. Kalliokuopan lätäkkö peilaa tuttujen koivujen vilkuttavat käsivarret. Näen niiden nousevan kohti harmaan esiripun taakse piiloutunutta horisonttia. Se on vaiti, hiljaa. Kuulee kuiskaamani: kiitos, että olet hyvyyden lähde, ehtymätön, väsymätön, kaiken kauniin antaja. Saan olla nuppu, valoon kurkottaen, sitä suukottaen. Läheisyydessäsi kaunein kastepisara! Oksistosi suojissa. Rakastettuna.
Halasin pientä ponnaripäätä, kummityttöstäni. Nimensä veroinen, Kukka! Kedon kaunein, herkin ja herttaisin. Jään pohtimaan lapsenkaltaisuuden arvoa, tavoiteltavaa, toisinaan niin kovin vaikeaa. Oman sydämenikin haavoissa arpeutunutta. Katkeroitumatta kuljetut askeleet viitoittavat kohti toisenlaista hyvää. Vilpitön tahto levittää ympärilleen hyvyyden siemeniä on joskus liian kapea, mutta valaistu polku, viitoittamasi. Ja miten onkaan kasvu ihmeellistä! Se, mitä kylvät, saat niittää! Viisaat sanat viikkoni varrelta muistuvat mieleeni ja ymmärrän syvemmin. Haluan avata ikkunoita Luojan maailmaan! Kohdata jokaisen pienen ja suuren sydämeni silmät kirkkautta tuikkien. Tahtosi minua kohtaan on hyvä, olet luvannut. Ja se on!
Tuuli tuivertaa vihreän äärettömyyden keskellä. Pienimmälläkin on paikkansa, vahvana vartensa vähyydestä huolimatta. Olet arvokas, ainutkertainen. Kuvakseni minut suunnittelit ja tienviittani valmistit parastani tahtoen. Kaiken minä voin, vähäisyydessäni riittävä ja vahva, kunhan jaksan luottaa. Sinä pidät huolta. Minun on helppo luottaa, olet niin hellinyt ja hyvän määrä osallani  ollut ylitsevuotavainen. Kuin lapsi hihkun ja ihmetellen katselen, kuinka punarinta pyrähtää kalliokuopan reunalle juomaan. Huomenna pyrähdän pilvien halki ja levähdän kaukana kotoa, rakkaat vierelläni. Kirkkaiden vesien äärellä. Ja sielläkin sinä olet!

11 kommenttia:

  1. On armo suuri ihmeinen.... Siunausta päivääsi!

    VastaaPoista
  2. Hyvyydellä on suojassaan paljon voimaa.
    Tuota n:o 600 minäkin hyräilen
    istuissani tulilla ja pitäessäni taukoa.
    Voi hyvin, sinä siellä,
    hyräillään yhdessä tuo koko ihana laulu.

    VastaaPoista
  3. Luin useamman kerran kauniit lauseesi ... Pysähtyen ja kiittäen kanssasi ... Ihmeellinen elämä, sen käänteet ja kierteet ~ ylä- ja alamäet ... Taivaan isän lapsosena saa turvallisesti taapertaa, Hän kulkee viereltämme ja kantaakin, jos voimat uupuu.
    Oikein hyvää ja virkistävää matkaa!

    VastaaPoista
  4. Niin kauniina soljuvat sanasi... merkityksiä täynnä:)

    VastaaPoista
  5. Lukiessani sanojasi alkoi päässäni soimaan Dietrich Bonhoefferin virsi Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan - ja noita sanoja tarvitaan tänä päivänä enemmän kuin aikoihin !

    VastaaPoista
  6. Sinua siskonen olen kaipaillut ja tahdoin tulla toivottamaan lempeitä askelia, kaikkea kantavaa ja hyvyyden suojaa syksyysi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah kultainen. Juuri tänä aamuna pohdin pitäisikö sittenkin pitkän hiljaiselon jälkeen "kaivaa kynä käteen" ja puhaltaa pölyt pois Riihipirtin portilta. Lakaista lehdet ja sytyttää valo pirtin pimeään. Kirjoittaa ajatukset. Päätin kurkistaa ensin varovasti. Ja sitten löysin kauniit sanasi. Kiitos! Ehkäpä vielä.

      Poista
    2. Hannah kultainen. Juuri tänä aamuna pohdin pitäisikö sittenkin pitkän hiljaiselon jälkeen "kaivaa kynä käteen" ja puhaltaa pölyt pois Riihipirtin portilta. Lakaista lehdet ja sytyttää valo pirtin pimeään. Kirjoittaa ajatukset. Päätin kurkistaa ensin varovasti. Ja sitten löysin kauniit sanasi. Kiitos! Ehkäpä vielä.

      Poista
  7. Täälläkin yksi, joka kaipailee sinua. Toivottavasti me kaipailevat saamme jälleen lukea tekstejäsi. Mutta teet niinkuin hyväksi näet ja siunattuja alkutalven päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  8. Tinttarus, miten olenkaan kaivannut sinua.En ole paljoa ehtinyt/ jaksanut blogeissa vierailla enkä omaani " hoitaa", mutta olet mielessä, kaipaan kauniita ajatuksiasi, niin uskomatonta taitoasi saada ajatuksesi " paperille".
    Kaikkea hyvää...toivon, toivon joskus vielä lukevani mietteitäsi ❤❤❤

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥