tiistai 6. tammikuuta 2015

Pidän kiinni tuokion vielä♥

Aamun ikkunoissa kajasti kaihoisa kosketus menneistä vapaista. Vielä viimeiset joutenolon tunnot ja hitaammin virtaavat ajatukset. Ruutuun kiinnittynyt tähdenlento, hento lumikide, takertunut ikkunan kylmään pintaan kuin minä tähän päivään. Luminen aava tuikutti tuhansin hankitimantein valoa hallan kuorruttamaan viimeiseen vapaaseen. Nyt juuri huomaan niiden säihkeen sammuneen , hämärtyvä pehmeys syleilee ja kuiskaa: astu arkeen ja tee siitäkin juhla!
Hyvän hippuja hyppysissäni pidellen päätän pitää ihmeitteni listaa voimanani. Taittuvien valonsäteiden risteys, juuri se ohut säie, siinä se on! Siihen tartun enkä irrota. Olen tuumaillut osalleni suunnitellun polun kulkua. Mitä häämöttää sen varrella, kun arjen ratas taas pyörähtää. Tiedän, ettet hylkää, et jätä avuttomana ihmettelemään suuntia tai matkoja, määränpäitä, pysäkkejä. Edessä on vielä taival, josta nauttia vailla vaatimusta ratkaisuista, pisteistä, päätöksistä. Silti mieli hapuilee, tapailee. Vaan tänään en murehdi huomisen murheita!
Lumiriemua on riittänyt. On tehty enkeleitä hangen pintaan ja naurettu vatsat kippurassa! On pujahdettu saunasta hangen uumeniin! Lapset eivät malta aamusella nukkua, vaan vipeltävät koira kaverinaan ulkosalle , kun puoli valtakuntaa yhä uinuu. Lomaa hämärtänyt oma sairastelu loittoni viime metreillä. Retki lumoavan kauniiseen talvimetsään täytti toiveeni ja kaipuuni. Reppuihin pakattiin kuumat mehutermokset. Voi, miten nautinkaan reippaiden lumiaskelten kulusta. Neitonenkin nautti, vaikka ensin tuumasikin, ettei tää oikeen oo enää mun juttu:) Sunnuntaissa täytti 18 ikävuotta, säteilee, leijailee, haaveilee. Ja luottaa Taivaalliseen huolenpitoon ja rakkauteen.
Tänään istuivat kaikki tärkeäni saman ravintolapöydän ympärillä. Esikko ja poikanen toisiansa vastapäätä. Molemmilla ruskeissa silmissään suloinen tuike. Iso ja pieni. Toisilleen erityiset. Isompi opasti tyttöstä, auttoi omalle lautaselleen annoksesta katkaravut. Huolenpitoa ja hellyyttä. Neitosen hymy löysi poikakaverin posket. Suloista rakkautta, lapsenkengissä askeltavaa, turvallista. Minä katselen rakkaasti jokaista. Kotona suukotan rakasta. Tähän päivään mahtunut hyvä on resepti arjen muuttamiseksi juhlan tuntuun! 

13 kommenttia:

  1. Miten toivonkaan askeliisi lisää talven valoa ja iloa! Lumella on aikansa ja sitten koittaa ihana kevät. Siunausta alkavaan työhön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitunen, kiitos. Tänään jo sade pesi hankia paljaaksi.
      Kunhan tämä arjentahti hiukan taas asettuu uomiinsa, niin olisi kiva treffata ja vaihtaa kuulumisia sekä suunnitella sitä matkaa.....

      Siunausta loppuviikkoon sulle!

      Poista
  2. Arjen alkuun hyvänmielen hetkiä

    VastaaPoista
  3. Arkeen olisi huomenna palattava. Minulla tauko työstäni on ollut vuoden mittainen, jännitys kutittaa mahan pohjaa.
    Huoli pojastani ja hänen tilanteestaan on varjostanut joulunviettoamme. Yritä opetella murheiden ja huolien jättämistä
    Isän käsiin. Kiitos kauniista kirjoituksestasi, arasti pyydän voisitko huokailla puolestamme ylöspäin.
    Siunausta arkeesi, Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, voi miten toivonkaan, että arkeen paluusi on saanut olla lempeä ja levollinen!
      Muistan, miten kutkutti vatsanpohjaa kun muutrama vuosi sitten palasin arkeen vuodenmittaisen vuorotteluvapaan jälkeen.
      Muistan poikasi tilannetta ja teitä rukouksin! Jokainen huokauksemme kuullaan ja ajallaan vastataan!
      Joskus Jumalan suunnitelmien polku tuntuu meistä kovin kivikkoiselta, pitkältä, raskaalta. Jumala ei kuitenkaan hylkää. Poikasi on kannattelevien käsivarsien suojassa. Rukousten pesässä!

      Siunausta päiviisi!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Marjamatilda, kiitos, kauniisti sanot♥

      Valoisuutta päiviisi!

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos!
    Uuteen alkaneeseen vuoteen toivon hyviä hetkiä arjen keskelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinulle myös! Pienet ilon hiput tekevät arkeen juhlan tunnun♥
      Voi hyvin!

      Poista
  7. Aivan ihana teksti!! <3 Kiitos siitä!!
    Arkeen palaaminen on toisaalta helpottavaa, toisaalta ei. Mutta jos ei olisi sitä arjen puuhaa, niin juhlakaan ei tuntuisi juhlalta, eikä loma miltään. Joskus arki kyllästyttääkin, mutta kun löytää arjestakin pieniä iloja, niin jaksaa itsekin paremmin. Joskus on helpompaa, kun toisinaan.
    Onneksi lumi tuo valoisuutta tuonne ulkosalle!! <3 Lumileikeistä on nautittu täälläkin!! Ihana katsella lasten riemua ja iloa sekä punaisia poskia sisälle palatessa.
    Siunausta tämän vuoden jokaiseen päivään!!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥