Uuden edessä luottaen

Kuuntelin nukkuvan kodin hiljaista tuhinaa. Hienoinen levottomuus keinutti yöaalloillaan. Keho ihmettelee saamaansa ja koittaa asettua uomiinsa kuin askelman päässä vuoroaan odotteleva uutukainen vuosi. Uusi ja puhdas alku, palanen elämätöntä elämää iloineen ja suruineen. En malta laittaa pientä muistikirjaani ulottuviltani. Listaan ilmaantuu kiitollisuuden hippusia, ihmeitä iloittavaksi. Kummitytön nuttura, kämmenteni välissä lämpimät lapsenposket, joiden kummuilta sain poimia vilpitöntä iloa. Apteekin tädin kaunis palmikko. Ja loskaksi muuttuneen lumipeitteen litsahdus saappaan alla apteekkireissulla. Kannan alkavaan vuoteen listani ja jatkan, jatkan, jatkan. Miten hyväätekevää onkaan poimia iloja ja huomata, että niitä ihan tanssahtelee ympärillämme. Aivan hiljaisin ja vaimein askelin, etteivät häiritsisi. Niiden helmeily sykähdyttää! Haluavat tulla hyväksytyiksi, huomatuiksi sellaisina kuin ovat. Riemuitsen jokaisesta löydöstäni! Ja tiedän, luotan, uskon, että saan kartuttaa listaani läpi alkavan vuoden kulun! Siunaavien käsien suojassa. Itsenäni.

Vuoden viimeisenä päivänä käärin hellästi ja vaalien talteen sen hyvän, joka osalleni oli suunniteltu. Itselleni avattu uusi arki. Esikon opiskelupaikka. Poikasen menestyksekäs palloilu ja oikeaksi osoittautunut opintopaikan valinta. Tyttösen vilpitön into niin monen edessä. Neitosen elämässä viipyvä hyvä. Isän elinpäiviin riittävä terveys vaikean sairauden rinnalla. Äidin levollisuus vanhan tutun muututtua olemaan täynnä levollisuutta ja pientä onnea. Rakkaan rakkaus, myötäkuljetut askeleet ja huolenpito. Kodin kauneus ja lämpö. Ystävyyden lahja. Lähellä ja loitompana olevat tärkeät. Rukoukseen ehtivät omat kädet. Sydän, jonka uumenissa sykkii luja luottamus kaiken antajan hyvyyteen. Silmät, jotka väsymyksenkin hetkellä jaksavat avautua näkemään huikeat pienet ihmeet!

Käännän katseen kohti alkavaa! Lapset odottavat hiipivää pimeyttä. Reppu on pakattu ja uutukaiset lamput ladattu. Lähimetsään suuntaamme askeleemme. Niin, minäkin, vaikka voimat ovat vähäiset. Löydän hajanaisia aatoksia sisimmästäni. En lähde valloittamaan vuoria, kohotan silmäni tavoittamaan vain tutun metsän sylissä kohoavan kallion laen. Sinne jaksan kiivetä kokemaan lasten riemun, tuntemaan rakkaan käsivarret hetken ympärilläni. Vasta kun on lupa rakettiriemuun! Illaksi syttyy kotatuli. Maistelemme herkkuja, ihmettelemme mennyttä ja pyydämme yhdessä suojaa uuteen! Niinkuin tipautan sulan tinakengän saamaan uuden muodon kylmään veteen, jättäydyn muovattavaksi Luojani käsiin. Paras suunnitelma on se, joka valmiiksi on laadittu. Siihen luottaen suljen vanhan ja avaan uuden. 

Psalmin sanoin pyydän: Varjele minua niinkuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan! Aamen.

Suljen sinut saman pyynnön suojaan, kulje luottaen, saakoon ilo ja toiveikkuus olla valona poluillasi vuoden 2015 päivissä!