Tuhat lahjaa ♥

Katseeni poimii talteen tämän hetken kauneutta. Hiljaisuuden vierelläni soittama vaimea melodia tuudittaa joulukuun ensimmäiseen päivään sytyttämäni kynttilän liekkiä kirkkaan lasimaljan sille tarjoamassa pesässä. Rakkaan antamien ruusujen terälehdiltä löydän yhä valkeuden. Maisemasta se suli liian varhain. Ensilumi untuvineen ehti maalata sydämelle hennon  vanan, valonsäikeen, johon tarttua, kun hämärä syleilee. Pöydän kulmalla lepää Tuhat lahjaa. Kirja, jonka kantta sipaisen ohi mennessäni. Hymyssäni istuu hiven haikeaa. Tänään rivit loppuivat, jättivät sydämelle nöyrän kiitollisuuden, rauhan. Kirjaa oli vaikea laskea irti käsistään. Luettujen sivujen jakama valaisee, osoittaa polkua läpi seuraavan saapuvan pimeän. Kyynelhelmien kostuttamat sivut muistuttavat siitä, miten päiviimme kätkeytyy tuhansittain hetkiä, joissa voi nähdä Jumalan äärettömyyden. Luulin osaavani tarttua hetkiin, huomata pienet arjen ihmeet, poimia talteen tärkeän ja lausua hiljaisen ,luottavaisen kiitoksen Kaiken antajalle. Luulin. 

"Kun keskityn hetkeen täydellisesti, ajan kulku hidastuu ja elän hetken koko täyteyden, reunoja myöten täyden hetken.", kirjoittaa Ann Voskamp. Tämän kirjan luettuani, haluan tehdä hänen laillaan. Alan hengittää kauneutta vierelläni.  Kiitos kustannusosakeyhtiö Uusi Tie tästä lahjasta! 

Ann Voskamp haastettiin kirjaamaan ylös tuhat asiaa, joita rakastaa. Annin elämään oli mahtunut paljon vaikeaa. Tragedioiden keskellä huulille noussut huuto "Voiko Jumala olla hyvä?!" Hän tarttui haasteeseen.

1.     Aamun varjot vanhoilla puulattioilla.

118. Tulenräiske takassa. 

363. Auringonsäteistä heijastuvat värit saippuakuplissa.

882. Hampaattomat hymyt.

1000. Ylösnousemuksen kukka, Amaryllis, lahja, jota odotin vuoden.

Lista ei pysähtynyt tavoitettuun tuhanteen, vaan se jatkuu yhä. Omassani on nyt 57. 

"Kiitoslistan kirjoittaminen on Jumalan hyvyyden ajattelemista"

 "Todellinen rakkauden haaste, joka edellyttää, että astun Hänen läsnäoloonsa, kuuntelen Hänen rajattoman rakkautensa puhetta ja opin tuntemaan Hänen määrättömän armonsa." 

Ann Voskamp uskoo, että kiittämisestä voi tulla elämäntapa. Ihmiset hänen lähellään alkoivat huomata muutoksen, jonka eucharisteo- kiittämisen kieli- hänessä sai aikaan. Tuska, katkeruus, viha ja kauna väistyivät, antoivat tilaa Jumalan olla syvemmin läsnä. "Onko niin, että vasta, kun elämästämme otetaan jotakin pois, yllätymme, miten yltäkylläistä se on."  Metsämme reunassa kohoaa kallio. Aika ajoin löydän itseni istuskelemasta sen laelta. Kyykin hopeanharmaalla jäkälämatolla ja ihmettelen alas levittyvän tutun maiseman nostattamaa tyytyväisyyttä. En haikaile kaukomaille, en tavoittele taivaan tähtösiä.  Kalliohetkissäni ristin käteni ja puhun Jumalalleni. Kiitän ja kyselen. Ja Hänen läsnäolonsa kietoo minut kirkkaimpaan tähtisateeseen, armon sadekuuroon. 

Minulla kalliotuokioni, Annilla peltohetkensä, jossa miltei kosketti kuuta. "Käännän kasvoni tummuvalle taivaalle, jota kuun suunnaton helmi valaisee; makaan liikkumatta pellolla. Makaan siinä kauan. On elokuu. Varpunen lentää ylitseni matalalta, yllättää minut. Kuu on niin valkoinen. Voisin maata tässä ikuisesti, kuiskaillen ainoaa kieltä, jolla voi ilmaista kunnioitusta Jumalalle: kiitollisuuden kieltä.", hän kirjoittaa.  Nyökyttelen ahnaasti lukiessani, sydämeni syke tiivistää tahtiaan, innostun ja kiitän. Kiitän. Ilo pulppuaa, pyyhkäisin nopeasti näkökenttää sumentamaan vierähtäneen liikutuksen kyyneleen , jotta näkisin sanat selvemmin. Ahmin ajatuksia ja linkitän niitä omiin sisälläni olleisiin. Sydämeni voi olla yhteydessä Jumalaan missä vain! Myös elämän synkimmissä hetkissä Hän on läsnä. Hän tekee työtään, jotta Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Jumala on aina hyvä. Raskaimmissa hetkissämmekin. "Kiittäminen rakentaa luottamusta.""Kun sillat tuntuvat pettävän, me putoamme Kristuksen turvalliseen syliin, todelliselle sillalle, emme toivottomuuteen. On turvallista luottaa! Saamme olla heikkoja ja jatkaa matkaa, sillä Hänen voimansa tulee täydelliseksi suuressa heikkoudessamme ja naulojen puhkaisemat kädet auttavat meidät pystyyn."

Kirjan luettuani hamuilen Raamattuni lehdiltä Ann Voskampin kirjaansa tallentamia sananpaikkoja. Ilo ja kiitos- eucharisteon ihmeet. Opeta minua näkemään, huokaisen hiljaisen pyyntöni. Haluan oppia löytämään Jumalan läsnäolon ruusun piikissä, harmaan pellon aavassa keikistelevän harakan pyrstössä, lasteni olankohautuksissa. Tahdon nähdä! Tahdon kiittää! Luottaa! Kiitos edeltää aina ihmettä, sanoo Ann Voskamp. Ilo pienestä tekee elämästä suurta! "Hän ottaa elämäni käsiinsä ja muuttaa sen siunaukseksi."

Tämä kirja kosketti , hipaisi ihon alle syvemmin kuin yksikään lukemani kirja. Rivit punoivat sydämeni eteisiin kiitospitsiset verhot. Kirja pitää hennoin säikein minua otteessaan yhä. Puristan sitä sylissäni, en malta olla palaamatta sen lehdille. Kauneuden näkemisen nälkäni on kyltymätön! Kiitoksen lahjan löytäminen muutti Ann Voskampin elämän. Tämä lukukokemus liikahdutti jotain omassani. Tuhat lahjaa-kirjan suomentanut Susanna Hirvikorpi saa minulta lämpimän kiitoshalauksen. Hänen on onnistunut pujottaa juuri oikeat sanat avaamaan Voskampin herkkää , hetkittäin jopa runollista tapaa ilmaista ajatuksiaan ja oivalluksiaan. 

58. Pienten kivien pyöreys lasikulhon syvyydessä 59. Kirjan välistä pilkottava silkkinauha. Jatkan omaa listaani. Otin haasteen vastaan, ota sinäkin! Mutta lue ensin tämä ihana kirja:)

- Tässäkin Jumala on-