Hyvää ja kaunista♥

 Kesän lämpö on yhä läsnä, kiertyy iholle, hyväilee. Vain varhaisen aamun vilakkuus ja nurmen nukassa kimmeltävä kaste kertoo syksyn saapuneen liki. Elotuulessa tuoksuu syyspehmeys,  hiljalleen hämäriksi piirtyvät illat saavat ajatukset laskeutumaan arjen rantaan. Maisema riisuu raukeana itseään kesävärien kirjosta, verhoutuu hentoon okraan, malttaa odottaa luokseen pian saapuvaa ruskaa. Viikonmittainen arki on astuttuna ja huomaan lomaoloon tottuneessa kehossa hivenen vaimeaa voimattomuutta. Tapailen sanoja sisimmän tunteille, joissa loppumaton hyvä lepää päivästä toiseen. Pidäthän huolta, huokailin keväässäni ja mitä sain! Arkeni pino on nyt kestävä ja kaunis. "Häiritseekö, jos olen vielä vähän aikaa tässä sun kanssa?", kysyy pieni oppija perjantaissa, kun luokkahuone on hiljennyt. "Onko ikuisuus niin pitkä, että siihen jo pitkästyy", pohtii pieni taimi. Keskustelemme hetken ja yhdessä askellamme sitten viikonloppuun reput selässä jättäen taaksemme omenatarhan ja tyhjenneen koulupihan. Tunnen takaani vilkutuksen ja hymyillen kiitän kaikesta saamastani.

Sunnuntai suukotti hereille, kutsui huomaamaan , mikä voima on hyvin nukutuissa öissä. Annan raukeuden viipyä vierelläni vielä tuokion. Rakas jo reippailee kolmen oman ja neljän vieraamman kanssa aamuauringon kuivattamalla nurmella. Kuulen hihkaisut, kannustushuudot ja huhuillut ohjeet. Pyrähtävät juoksuun, hyppivät yli esteiden, jaksavat ja nauttivat. Takanaan lainehtii ääneti vehnämeri, kypsäksi ehtinyt. Sato, jolle kesän kynnyksellä pyydettiin siunaus on valmis korjattavaksi talteen. Tänään kuuntelen sanaasi kaikessa siinä, minkä ympärilleni olet antanut. Tänään laulan  suuruudestasi, hyvyydestäsi hiljaa ja hymyillen. Tänään luonto saa olla kirkkoni. Taivaalla laiduntavat poutalampaat muistuttavat paimenesta, joka ei hylkää.

San.3: 5-6 "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän sinun polkusi tasoittaa."Syysaskelteni alle tasoiteltiin polku, jota kulkiessa hyräilen hiljaa ja tyytyväisin mielin. Aamuvainioiden halki ajellessani huokaan kiitokseni, pyyntöni, aatokseni. Arjen laiturista kuulen meren aaltojen vaimean laulun, näen korkean kallion laelle laskeutuneen rauhan. Uusien oppijoiden joukko hymyilee kanssani. Yhdessä pyydämme siunaavia tuulia puhaltamaan kasvumme ja päiviemme yllä. Onni pukeutuu arjen kauneuteen. Tärkeä voikin olla toisenlainen, arvokas uudensävyinen. Luokan takana purjehtivat oppijoiden laivat, omani purjeet ovat pullollaan nyt myötäisen tuulen voimaa!