Aikaa olla aloillaan♥ja aistia

Tänä aamuna olen pieni yhdessä kesävaloon kurkottavien nuppujen kanssa. Viikonloppuun asettui tila levolle, seisahtumisen suloisuudelle. Rakas ja lapset ahkeroivat uutta kyllästettä terassilaudoille, mutta minun tuli aika vain olla. Polvi äityi niin, että pysähtyminen kätteli kutsumatta. "Tänään asiasi ovat hyvin: sinulla on juuri oikeat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Joku on ne sinulle rakkaudella räätälöinyt."(Tommy Hellsten) Maistelin Tommyn ajatuksia illan pehmeydessä, annoin välillä silmille luvan  painua kiinni ja hiljennyin aistimaan sanojen jakamaa.  Avasin itseni näkemään, poimimaan peipon lennon, koivunlehden herkän piruetin ja ympärilleni levittyvän vehreyden. Vahvuudeksi, lujuudeksi ja luottamukseksi olemukseeni ne asettuivat. Iholle piirtyi kesälämmön kosketus. Korviin kantautui lintujen aaria. Kuin olisin ravinnut itseäni kaikin aistein, viipynyt  Suvivirren tunnussa.

Poikanen täyttää tänään kolmetoista. Olen kiitollinen lapsenkaltaisuudestaan. Silmiensä ruskeista lähteistä löydän paljon itseäni. Sitä herkkyyttä, jonka soisin viipyvän pitkään. Toisinaan se kuljettaa mielipahaan, mutta mieluummin pyyhkäisen silmistään kyyneleet kuin tuntisin sen, että kovuus ne alati kuivattaisi. Jalkapalloilee vapaa-ajastaan valtaosan tuo tarmokas ja jaksavainen. Huolettomuuttaan voisin ammentaa itseenikin. Tuolla aikaisesta aamusta hioi isän apuna  vanhaa maalia laudoista, kunnes nappasi lenkkarit ja vesipullon ja hihkaisi oviaukosta: äiti, me mennään treenaamaan metsään! Jokaisessa illassaan ristii kanssani sormet sormien lomaan, antaa unelle luvan kuljettaa uuteen aamuun. Aamuvirkku, illantorkku ja hurjan kiltti. Salaisuutensa kuiskii äidin korvaan. Meillä on hieno poika, kuiskasin minä rakkaan korvaan. Huolta vailla olemme saaneet  seurata askeliaan elämänpolulla. Nikkaroi ja vasaroi. Pohtii ja puntaroi. Putsaa ja puunaa pyöräänsä. Hakkaa puita. Väsymättä viskoo palloa Karvakaverille noudettavaksi. Onnellinen lapsi, vähään tyytyväinen ajattelen ja hymyilen tyytyväistä äidinrakkautta.

Äiti soitti poikasta onnitellakseen. Ajauduimme yhdessä kiittämään elämän jakamasta pienestä ihmeellisyydestä, joka jokaisessa päivässämme peittää alleen kivun ja vastoinkäymisen. Neljäkymmentä vuotta on tänään siitä, kun äiti saatteli ikilepoon omansa, minä tuolloin lettipää tyttönen mummani. Laske omenapuunoksa ja kuiskaa terveiseni, kun haudalle kuljet, huomasin toivovani. Lapsuuskesien lahja säilyy , muistot, joiden arvo vuosien kulussa kasvaa ja kirkastuu! Olet rakas, kuulen hiljaiset sanat , niin sinäkin , lausun omani. Poikanen soittaa, kun palaa, lupaan. "Jos keskityt vain siihen, mitä sinulla ei ole, kadotat kykysi tuntea kiitollisuutta siitä, mitä sinulla on."(Tommy Hellsten)

Keskellä viikkoa oppijoiden kanssa vielä retkeiltiin. "Sun pitää mennä lääkäriin!" "Miksi sinä kävelet noin hankalasti?" ja sitten kaksi sirkeäsilmäistä ,vilkasta oppijatyttöä hihkaisevat:"Pyydetään Jeesus parantamaan sun polvi." Samaiset pikkuneitoset ovat olleet tohkeissaan uskontotuntien kertomuksista. Koin jo kiusallisia tuokioitakin, kun koulun pihalla keinuessaan kaiuttivat suureen ääneen , miten rakastavat Luojamme ainoaa poikaa. Pienen sinapinsiemenen verran uskoa kerrotaan olevan riittävästi. Lapsenkaltaisuuden sanotaan olevan tavoiteltavaa. Enkö siis uskalla riemuita katsellessani näiden vilpittömien silmien tuiketta. Niistä sädehtii pienen siemenen kasvuvalo!Kaikkialla taivaan alla sataa vihreää, uuden kasvun ihme, rakkautensa sinetti.