Viikonmittainen oppi♥

Ole läsnä itsessäsi, opasti puhetta ja esiintymistä työkseen opettava nainen, jonka sanat soivat ja lumosivat. Nyt keskityn minäkin hengittämään tietoisempana siitä, miten tuo kaiken aikaa minussa oleva elintoiminto olisi itselleni lempeä, suotuisa, sovelias, säästeliäs. Istumista ja seisomistakin opettelin. Pieni saan yhä olla ja hauraskin, mutta nyt yritän venyä mittaani asti, siihen kokonaiseen omaani. Ei ole kiire, muistutti ja yhä uudelleen pyysi vain hengittämään. Kaiken uuden edessä huomaan kahlitsevani itseni pienellä pelolla, jännityksellä, ennakoiden, varuillani ollen. Viikossani huomasin, että tuo kaikki oli turhaa tälläkin kertaa. En kulkenut omassa voimassani. Nipistin jokaiseen alkavaan uuteen hetken , jossa käänsin itseni puoleesi. Heiveröinen heinänkorsi olin ja hiljaa keinahtelin kevättalven lempeässä tuulessa, jollaiseksi sylisi turva eteeni piirtyi. Valkea tyhjyys ympärilläni kuin paperi, jolle oli lupa maalata omaa maisemaansa. Omaan tahtiinsa. Tuntui hyvältä työntää itseään yhä kauemmas arjestaan ja silti imeä aineksia arkea varten. Löysin tien sisimpääni ja ehdin kuunnella, miltä minusta tuntui. Kiireen keskellä oli lähde, pieni hetki, ainutlaatuinen, nauttimisen arvoinen. Sen nimi oli "tässä ja nyt". Ja se oli siinä kaiken aikaa.

Hämmästelen itsessäni viipyvää rauhallisuutta arjen kutsuessa vain yksien unien mitan päässä. Taidan lipua siihen luottaen. Astelin neitosen kanssa valotaivaan alla. Teki mieli hyräillä askelten tahtiin, niiden, joita olin odotellut, kaivannut. Kipu on sulanut hiljalleen kuin hanget, joita maalisaurinko liuottaa kosketuksellaan. Kevät tuoksui ja lämpö kosketti poskipäitä piirrellen pisamille uusia ääriviivoja. Tänään se maalasi huulilleni suurta hymyä, jota onnellisuudeksi kutsutaan. Tavallisuus on toisinaan parasta juhlaa!

Ikkunan takana maisema tummui illaksi. Mielenmaisemastani sammutin kaiken synkän. Hetkeksi ainakin. Avaan huomisen eteeni täynnä uusia mahdollisuuksia, tuokioita, joissa muistan hengittää. Hetkiä, joissa seison tiukasti juurtuneena, keskittyen yhteen kerrallaan. Jokaisesta annetusta iloiten ja kiitollisena. Ojennan silmäni tavoittamaan jotakin pimeän keskelle piirretystä. Kaikki se on siellä, odottamassa huomisen valoa. Tänään päätän painaa silmät uneen varmana huomisen hyvästä.