Tyhjyyden lahja

 Aurinko jaksaa lakkaamatta heitellä valoa ympäriinsä. Väsymättä se työntää valkoista loitommas. Miten voi kurainen kotitie tuntua ihanalta! Eilen pakattiin tiput ,puput, ruohot ja pääsiäiskirjaset reppuihin. Kaikki tärkeä pääsi kotimatkalle. Sain suloisia hymyjä, toivotuksia, joissa piti muistaa pääsiäistä, päivän jatkoa, viikonloppua. Alkoi neljän päivän mittainen levähdys. Kaikki pienistä suurimpiin ja ihan isoihin oppijoihin kokoontuivat perinteeksi tulleeseen pääsiäistilaisuuteen. "Toi rumpali on mun isoveli!", "Mä tunnen ton tanssijatytön", "Miks noilla muilla on mustat ja vaan yhdellä valkoiset puvut?" "Ainiin, se yks taitaa esittää Jeesusta!" Ja välillä ihmeteltiin valtavasta valkeasta munasta papin esiin ottamia esineitä. Viimeisen kohdalla oma oppijani sai kunnian vastata, kun pappi kysyy, mitä kaikkein tärkeintä pääsiäisessä hänen käteensä viimeisenä osui. "Ei mitään" Juuri niin, muistakaa tyhjyys, ellette muuta muista, virkkoi pappi, jota kävin halaamassa ennen lähtöäni. Joka vuosi lähetän halauksen isoksi jo kasvaneelle tyttöselleen, joka pikkuisena opinpolun tallaajana on yhä muistoissani omanani.

 Pääsiäisen sanoma koskettaa erityisyydellään. Mahtoiko Isä itkeä, pohdin joskus, katsellessaan poikaansa ristinpuulla. Kuunnellessaan pilkan ja ivan huutojen keskeltä vakaita sanoja: Sinun käsiisi minä annan elämäni. Tänään pysähdyn tuon ristinpuun juureen ja itken minäkin. Ilon vallattomana virtaavia kyyneleitä! Rajaton, ansaitsematon, mittaamaton rakkaus sinetöityi osaksemme tuona kaukaisena pitkänä perjantaina ,jolloin hetkeksi pimeys peitti kummun ja kaiken mihin silmät jaksoivat kantaa. Mutta valo, se oli jo odottamassa ja laajenee tässäkin päivässä, josta aurinko jallittaa taas maassa lepäävää valkoista viittaa , jotta uusi vehreys saisi paikkansa.

Eilisen laulutahdit kannattelevat askeleitani aamussa. Ikkunan takana tervehtivät aamupitsiin verhoutuneet puut. Hiljaisuus levähtää kaikkialla. Kuin hetki juuri ennen jotain suurta. Tyttönen keitti aamukahvin. Sen pehmeä aromi tuntuu yhä kielellä. Neitosen iltaviestissä suuri ilo. Ovat rantautuneet jo satamaan, josta jatkavat laulamaan, kuulemaan, kokemaan tyhjyyden ja valon ihmeen sanomaa omanikäistensä suureen tapahtumaan, jossa kielimuuri kaatuu yhteisen rakkaudenkielen tieltä. Kohta kiedon mekonnyörit ympärilleni ja nakkaan kassin olalleni. Ajan hiljaisen tienoon poikki murtamaan leivän, nauttimaan viinin ja kiittämään rakkauden lahjasta. Laulun sanat saattelevat askeleita eilisestä: Hän kanssamme käy tuleville teille, kanssamme käy ,ilon antaa meille.....