maanantai 18. helmikuuta 2013

LAuantain ja maanantain valoa

 Lauantai-ilta piirsi kauniin kuvan sydämeen, sinne missä kultareunaisille muistoille on ikioma aarrerasiansa. Meistä ihan lähelläolevista jokaisen kasvoilta sai illan kulussa lukea iloa ja valoa. Rakkaan puolivuosisataa täyttyi nuotion liekkien loimottaessa lempeyttä. Kotatulen rauhaisa ritinä ihan rallatti pieniä rakkaussanojaan. Piti pienen puheenkin, laittoi ensimmäiset askeliaan kannatelleet nykyisten rinnalle ja sanoi, tähän on tultu elämässä. Jakoi ohjeensa meillekin, että pidä itsestäsi huolta, niin jaksat rakastaa niitä tärkeimpiä siinä lähelläsi. Oiva ohje! Sanoi,ja kertoi  että sai ympärilleen ne, jotka ovat tärkeitä.
 Tyttösen ensimmäinen vuosikymmen saa täyttyä iskän puolivuosisadan vuonna, ihan pian. Kutsui laulullaan lauantai-illassa esiin liikutuksen kyyneleitä. Lauloi tuulesta, jonka tulemisia ja menemisiä emme tiedä. Tuulesta ,jonka huminan kuulemme, näemme sen taivuttamat puiden latvukset, tunnemme sen raikkaan viileyden, puuskansa päillä poskien. Se saa meret kuohumaan, suuret laivat liikkumaan, tai vain pienen korkin kiikkumaan. Sanojen sylit olivat lämpöä täynnä, niin lausutut kuin lauletut. Muistojen tulvassa kuohui kiintymyksen koski. Iltaan mahtui vähässään hurjan paljon.
 Helmikuun aurinko työnsi harmaan verhon syrjään ja kurkisti hennoilla säikeillään ikkunasta sisään. Heitteli varjoja leikkimään seinille ja tanssimaan pinnoille. Poimin niitä ilokseni, voimakseni. RAkkaan tuomissa ystäväntulppaaneissakin ne kujeilivat ja keimailivat. VAlossa piilee hurjasti voimaa! Se asettui lepäämään maisemaan ja sai kaiken ympärillään olevan rauhoittumaan, asettumaan, tyyntymään. Yön jakaessa unikuviaan nukkuville, oli pilvipyykkärit olleet ahkerina. Kuin olisivat luutunneet maiseman kutsumaan valoa luokseen. Puhtaus hohtaa tasaisena vaippana taivaankannen reunamille saakka.
 
 Ojentaudun lyhyen varteni mittaan asti ja kohotan katseen jatkamaan siitä, mihin itse en enää yllä. Aivan kaikellani käännyn kertomaan sen, mikä riittää: Kaikki on jo tässä. Tämä on elämässä juuri se hetki, joka pitää elää nyt. Tätä ei kannata haaskata siihen, että pyristelisi vastaan taikka tahtoisi jotakin, mitä tämä ,tässä ja nyt ei tarjoile. Tämä riittää, minä riitän ja se kaikki on tarpeeksi tärkeää vietettäväksi pystypäin. Sipaisen hennon hiuskiehkuran iän piirtämien juonteiden yltä ja rakastan ensin itseäni, jotta jaksan vielä enemmän riittää rakastamaan niitä, jotka pian palaavat luistelupuna poskipäissään kanakeittolautasten ääreen. Ja häntä, joka lauantaissaan oli kaikkea sitä, mihin muistan rakastuneeni joka päivä uudestaan.
 Eletään ensin nämä kauniit valkoiset päivät. Kuunnellaan, miten tintit virittävät viserryksiään lumihuntuisten puiden oksistoissa. Otetaan vastaan kaikki se, mikä kätkeytyy olemaan aarteena löydettäväksemme juuri siinä hienossa tuokiossa, joka piirtyy eteemme tässä, nyt. Luotetaan, että siihen on eteemme annettu, se mitä tarvitsemme. Se on ojennettu meille rakkaudesta meitä kohtaan. Uudet hennot hiutaleet leijaavat alas ja taidan kuulla ilman värähtävän. Päätän olla liikaa kaipaamatta pois, lähelle kevättä. Annan ensin tälle valolle aikansa.

10 kommenttia:

  1. Onnea Miehelle!
    Varmasti ollut ihana ilta teillä kodassa♥
    Leppoisaa lomaa sinulle♥

    VastaaPoista
  2. onnea kaikille sankareille :) näitä sinun tekstejäsi on valtavan ihana lukea ja itsekin virkistyy. Pitäisi aina muistaa tuo, että on itseensä tyytyväinen ja nostaa päätä ylöspäin :) kiitos

    VastaaPoista
  3. Onna päivänsankarille, arjen sankarille ja arvontani voittajalle :) Muistathan laittaa yhteystiedot minulle, niin saan paketin perille. (olet saattanut jo laittaakin, kun en ole meilejä tänään vielä lukenut...) Siu<3

    VastaaPoista
  4. Olipa hienoa löytää blogisi ja löysin sen VillaVaahtokarkin blogin kautta jossa voitit arvonnan.
    Aivan ihania ajatuksia sinulla täällä. Tulen uudelleen.
    Terveisin, Seijesää

    VastaaPoista
  5. Irmastiina,
    kiitos♥
    Mukavaa viikkoa sinulle!!Aamulla täällä jo pienimmät viettivät tunnin pihassa lumitöitä puuhaten:)Pyryn keskeltä vilkutan luoksesi!!

    VastaaPoista
  6. Sarppu,
    kiitos♥lämpöinen kiitos♥
    On tärkeää muistaa välittää itsestään!

    Villa Vaahtokarkki,
    ehdinkin jo kipaista laittamassa postia, olin niin innoissani arpaonnesta!
    Valoisuutta viikkoosi♥

    Seijesää,
    mukavaa, että löysit polun tänne ja viihdyit!
    Tulehan taas♥
    Ilovaloa viikkoosi!

    VastaaPoista
  7. Ihanasti kirjoitat. Onnea päivänsankarille.

    VastaaPoista
  8. Kauniita sanoja taas täällä <3 Onnitteluja sankarille!

    VastaaPoista
  9. Teillä on ollut hieno, mieleenpainuva juhlahetki! Onnea sinne kovasti, kaikille sankareille!

    Niin se on, valo antaa paljon ja se myös, että pysähtyy tähän, juuri nyt tässä on hyvä. Rauhallisia lomapäiviä, keveäää mieltä, lepoa ja lämpöä!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥