Lapsen sanojen suuruutta

Tyttönen , jonka ensimmäinen vuosikymmen täyttyy ensi kuulla kirjoitti paperiin: rakkaus on ruusunpunainen, lämmin ja ihana. Rakkaus on katettu sinua varten, se on tarkoitettu sinulle. Ja jatkoi :ystävyys on kuin puu ja lehti ihanan kesän keskellä. Ystävyys tuo lämpöä elämään ja vaikeisiin tilanteisiin. Oman lapsen sanat olivat kuin keidas, jonka reunalle istahdin virvoittumaan. Rakkaus katettu meitä varten! Miten valoisaa luottamusta voi pienen sydämen sisimmästä kummuta! Pirskottelin näiden sanojen raikasta vettä kasvoilleni ja heti havahduin virkeämmin huomaamaan, miten aamutaivaan reuna punastui, oli nostattanut hennon ruusunpunan poskilleen. Rakkaustaivas, hymyilin ja huomasin, että piti tuokion verran pidätellä yksinäistä kikatusta. Samassa ajatuksiin kipaisi pieni valo, joka heijasti sitä valtavaa rakkautta, joka totisesti on tarkoitettu meitä varten.

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Kol.3:14.  VAikka arjen rattaani ovat juuttuneet hiljaisuuteen, jonka sylissä päiväni pehmeinä pyörähtävät aina uuteen alkavaan, on niihin kivunnut ilovalon säikeitä. Nyt on aikaa jakaa niille huomionsa. Poikasella on tänään koulussa koe. "Ope jättää aina jonkun sanan välistä ja sit sille viivalle pitää se muistaa kirjoittaa", selitti tohkeissaan. Eilen palasi rakkaan kanssa tiistaiavannostaan terve puna poskipäissä hehkuen (oli taas pulahtanut järveen lukuisia kertoja, hrrrr.) ja ilmoitti pipoa kiskoessaan: "Äiti, nyt mä osaan sen kokonaan, kuuntele vaikka." Ja minä kuuntelin, kun poikanen tärkeänä lausui uskontunnustuksen. Toivon, että sydämensä nyökytteli sanoja ulkoa lausuessaan. Omani teki niin. JA rakkaus kietoi käsivarsiaan tiukasti ympärille.

Kannan taskuissani monia henkäyksiä rakkauden jakajan luo lähetettäviksi. Niissä kimmeltää kiitosta ja istuu iloa. Niissä kaikellani kyselen ja ihmettelen. Niiden joukossa lukuisia  arjen arvaamattomuuksia. Postimerkkejä ei tarvita, vain hiven uskoa ja ripaus luottamusta. Jokaisen postinsa avaa Isä kuin ystävänpäiväkirjeen taikka kortin. Tärkeitä ovat ystävät huokauksien takana , ei vain minulle,vaan myös Hänelle. Huomiseen päivään otsikoitu on ystävyys, mutta sen lämpö saa läikkyä jokaisessa. Pullollaan ovat taskut, ystäviä vierellä ihan, lähellä kulkemassa. Toisia etäämmällä, näkymättömissäkin, silti vahvasti läsnä. Monet ovat vuosien vaihtaessa lukujaan suuremmiksi jääneet, muuttuneet ihmisiksi, joiden kanssa oma menneisyys aikanaan hipaisi, jatkoi sitten omaan suuntaansa ja silti jätti jonkin muistijäljen , ystävyyden hileen. JA uusia, joiden polut saapuivat samaan risteykseen omieni kanssa. Reittejä, jotka eivät sattumalta syntyneet. Rakkauden tienviitta seisoo niin monien mutkien ja mäkien luona!

Uskollinen on tämäkin ystävä, joka koko koiransydämellään nauttii tyttösen kitaran ja laulun sävelistä. Koko karvaisen kehonsa mitalla iloitsee rapsutuksista. On valppaana läsnä kaiken aikaa kuin ymmärtäisi joskus enemmän kuin itse kykeneekään. Jokainen ystävyys ympärilläni on siemen johonkin sellaiseen kasvuun, jota kastelevat välittämisen ja vaalimisen pisarat. Monta lahjana lähelle annettua, jokaisessa erityisyytensä. Kiitän ja riemuitsen jokaisesta!