Hetkien hemmottelemana

Tänään väistyi hetkeksi väsymys, joka on jakanut läsnäolollaan päivieni kulkuun liikaa kuormaa. Työpäivääni siirryin läpi kuuran koskettaman aamutienoon. Hymysin radioäänelle, joka jakoi samaa Sanaa, jolla aamuni olin laittanut käyntiin. "Älä pelkää, älä arkana pälyile, minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. " Sovittuna oli aamujuttuhetki  oppijan äidin kanssa. Ystävällinen hymynsä avasi päiväni täyttymään mahdollisuuksista vaikka mihin. Sanoilla voi hyväillä ja kun ne sydämestä lausuttuina silittävät poskea, jää niiden lämpö läikähtelemään hyvää pitkäksi aikaa. Oppijoiden into repesi riemuksi saakka, kun aamu-usvan väistyessä luokkahuoneen ikkunan takana tilhet keimailivat toisilleen pihlajan oksistoissa. Annoin luvan seurailla siivekkäiden puuhia. Hetki oli helmi itsellekin. Kiirekin mahdutti itseään askeliin, mutta jokin kepeä keinahteli kaiken yllä. Pääsin hemmottelemaan oloani kauneushoitolaan. Hämärän huoneen täytti jopa pyhältä tuntuva levollisuus. Kasvojeni ohella koko kehoni sai jotakin, minkä voimaa yhä pohdin. Taustalla soivien rauhallisten sointujen sisälle kätketyt sanat tuntuivat tutuilta ja turvallisilta. Ne imeytyivät sisimpääni samalla kun pehmeät voiteet jakoivat turvallisten käsien kosketuksessa hipiälleni hyvää. 

Viikossani sain levähtää ystävien seurassa tummuvan illan jakaessa taustaa laulettujen ja puhuttujen ajatusten ympärille. Itse emme aina yletä ymmärtämään, mitä elämäämme on annettu. On yksi, joka tietää. Haluaa jakaa yllemme kirkkaita tähtiä tuikkimaan turvaa ja valaisemaan polkuja kenkiemme alla. Suuri sylinsä riittää, ksivartensa yltävät. PAinan pääni huokaamaan : tässä olen, laita minut paikalle, jossa voin jollekin joskus kuiskaten kertoa, mitä Sinä olet! Tässä käteni, joskus väsymyksestä maahan painuneet. Ojennan ne käyttöösi. Jos jossain olisi joku, jonka harteille laskea lempeä kosketus. Tahdissaan hiljenneet jalkanikin annan täyttämään tarkoitustaan. Jos jossain kulkisin ohi jonkun, jolle hymyillä valoasi kasvoiltani. Joskus.

Sydän soittaa pehmyttä säveltä. Saattelee väsymyksen viimeisiäkin säikeitä loitommas. Koti on kanssani. Tyttönen vielä jalkapalloilemassa, tuo kitarastaan rakkautta soittava suloinen lettipää, jonka sisin sykkii kultanuotein. Poikanen yötä ystävän luona. Pieni suuri miehenalku, jossa saan yhä nähdä lapsenmielen. Ensimmäinen lemmenviestinsä piippasi puhelimeen sanat: olet söpö:) Ja niinhän tuo poika on. Paras omalla paikallaan, omanlaisenaan. Neitonen yökyläilee myös. Silmänsä tuikkivat uutta intoa elämässään, joka joskus kopautteli kovin ottein. Huoli kuultiin taivaan kannen takana ja tuli aika, jossa jokainen pala siirtyi oikealle paikalleen. Ja sitten esikko. Oppii siellä kaukana jakamaan käskyjä niille, joiden taival armeijan harmaassa on alkumatkassaan. Mieheksi kasvanut omani, jota kaipaan usein niin, että ihon alta nipistää:) Rakkaan saan viikonlopussani pitää vierelläni myös, mutten ihan vielä. Ensin jakaa neuvojaan niille, jotka koittavat kovasti voittaa vastustajansa. 

Hemmotellaan isiä. 

Eletään hetkessä.

Siunattua viikonloppua juuri Sinulle, joka siinä olet nyt.