Tuulien teitä...

Tuulella on  ollut kiire. Se on tanssittanut kaikkea kohdallensa osuvaa. Keikautellut kumoonkin ohi viilettäessään. Viikonvaihde on ollut syksyistä tuulinäytelmää. Tyttönen yskii halki huminan. Neitonen ajeli nurmea, keräili kypsäksi ehtineitä omppuja ja pyöräytti tonnikalapastan. Lähti sitten tuulen halki ystävänsä kyydissä. Iltaansa, jossa seisahtavat huolenpitäjän lämpimään läsnäoloon. Hetkiin, joissa musiikki ja sanotut sanat muistuttavat, turvansa on korkeimmassa. Poikanen vaihtoi perjantaina voitetusta juoksusta ensin jääkiekkoiluun vieraassa kaupungissa, yökyläili isoäidillä ja jatkoi tänään seuraavalle paikkakunnalle jalkapalloilemaan. Kuin syyspuhuri on poika. Joskus kadehdin vahvuuttaan ja energiaa, mikä pienessä varressaan on. Tänään olen luvannut tarjota auttavaa kättä koulukasvionsa tekemisessä. Urhoollinen ja suloinen nappisilmä . Kunpa säilyisi riittävän pitkään lapsena sydämeltään. Erään venyneen koulumatkansa syyksi kertoi pellonvarressa vietetyn kasvienkeruuhetken. "Löysin kannusruohon", iloitsi. Toivon osaavan napsia ilon pikkuisista ihmeistä yhä vain ja pitkään. Niitä ympärillemme on aseteltu kuin neulasia pihakuusten oksistoihin, itse pitää vain osata löytää ja nähdä. Ja kiitosmielellä ihmetellä!

Luonto pukee ylleen ruosteenpunaa ja okraa. Levon sävyjä ajattelen. Luopumisenkin. Aurinko jakaa säikeitään jo säästeliäämmin. Tuntuu kuin luontoäiti laulaisi tuutulaulua lähelleen. Levollisuutta kaipaan itsekin. Tänään kuuntelin viisaita sanoja matkanteosta. Olemme matkalla, emme ehkäpä mihinkään toimistosta tilattuun, mutta taipaleellaoloahan tämä elomme on. Löytyykö matkalaukustani oikeat matkaeväät?! Niin toivon. Rukiinen leipä saa vatsan nauramaan. Elämän leivän haluan matkalleni. Pimenevissä illoissa tarvitaan valoa, joko kynttilän kajon tunnelmaa taikka tarkempaa valaistusta. Sinussa on minun jalkaini lamppu, joka valaisee askeleeni niin syksyn tummuudessa kuin epäröinnin usvassa. Karttanani sanasi. Viluisiin iltoihin vetäisen villaista ylleni. Sinä olet luvannut vaatettaa  niin ketojen kukkaset kuin värjöttelevän lapsesi. Ja passi. VAikkei ainuttakaan leimaa löytyisi, antamallasi pääsen luoksesi. MAtkani täyttyy tunnelmista, vaihtuvista maisemista. LAukkuni lasti pitää pystyssä vaikka elämän syystuulet riipisivät ja riepottaisivat. Saan levätä lupauksissasi. TAittaa taivaltani tietäen, etten milloinkaan kulje yksin.

Illalla sauna saa lämmittää tuulen kutittelemia kasvoja. Villasukkaoloa suunnittelen. Rakas sytyttää takkaan tulen. Sen vaimeassa laulussa on joka syksy hyvän kosketus. Olen antanut kaiken minussa levähtää. Huomenna arki saa jatkaa syyspuuhiaan. Minä sen mukana.