Pieni pala suurta

Mieli haikuilee. Sanoittaa pienesti jokaisen tavun laskien. Sisimmässä pienten kyynelhelmien vana. Tuttu maisema ympärillä hyväilee hiljaa. Lauantaiaamujen levollisuuteen astui hetkeksi arki. Oppijat vanhempineen täyttivät tiiviisti luokkahuoneen tunnelman. Sain paljon hyvää, silti tyhjyys täytti olemusta. Kotiovella huokaisin. Tyttöset olivat keittäneet kahvin, sen tuoksu kutsui jatkamaan oikeaa viikonloppua. Särky säteilee mieleen saakka. Sen viipyminen selityksettä satuttaa sopukkaa, joka säätelee hymyn määrää. Saa muistamaan, olemme saviastioita. Huomaan, olisin tarvinnut lauantaileponi.

Kurotan kohti valoa. Poimin läheltäni suurten kätten jäljiltä olevaa kauneutta. Ihon alle hiipii ikävä, jota viistää jokin sanoiksipukematon suru. Siinä on pehmeää kaipausta Luojan läheisyyteen. Hiljaisuuteen, jossa saa levähtää ja vahvistua. Sisin itkee, janoaa kosketusta, johon ei riitä rakkainkaan käsi. 

Syyshehku painuu hiljalleen mailleen. TAivasta halkoivat siivekkäät , joiden joukko piirtyi pilvihattaroita vasten, ehti jo horisontin taa. Keittiössä on jäljellä vaimea ompun ja kanelin tuoksu. RAkas viestittää rakastavansa. On kaukana vielä. Illalla painan pään tyynyyn pohtien ehtiikö vierelleni ennen unta. Juuri sain tietää, ovat voittaneet. Olen onnellinen puolestaan. Totuttelen kannustamaan etäältä. Opettelen. Tässä sunnuntaissani on ollut yltäkylläisesti hyvää, vaikkei mitään ihmeellistä. Ja vielä kaiken jälkeen aurinko helli iltaa kohti painuvilla säteillään. 

Tyttösen jännittävä kisapäivä. Saapuili ja säteili kilvan kaulassaan roikkuvan kultamitalin kanssa. Äiti palautti luonaan yökyläilleen voitokkaan poikasen. Pelissään parhaana palkitun. Halaukseen mahtui kahden äidin onni. Neitonen viihtyi oman kultansa luona. Esikon sain luoksemme armaansa kanssa. Viilettivät kotikentällä pallon perässä koirun ja poikasen kanssa. Annoin silmieni levätä veljesten keskinäisessä lämmössä. Liikuttavan suloisia sanoja jakoi isompi pienemmälleen. LApsissa on uskomatonta rikkautta. RAkkaus on täyttänyt päivääni. Illan hämyssä ristin käteni ja kuiskaan kiitos. Juuri nyt pakahdun rakkaudesta. En mittaa mitalein, ovat kultaakin kalliimpia kaikki neljä.