torstai 17. maaliskuuta 2011

Kajastuksia

ILo ylimpänä olen kulkenut päiviäni  pitkään. Asetellut arvoonsa usean pienen ennen huomaamattoman. Kiitoksen kaiken ylle huuliltani lausunut. HYmyn läpi tervehtinyt vastaantulevan, hyväksyen. Haavoihin hellästi sipaissut hoivan sanan kuin laastarin ja kivuille laulanut tuutulaulun. Ajatusten laineilla olen leikkinyt kohti kevättä. Huoleni puhunut pois. Ojentanut käteni koskettamaan lähellä olevan painuneita hartioita. Etsinyt ja löytänyt päivien yli , vaikka askelma olisi ollut korkea, polku pimeän alla piilossa. Päivieni pinossa jokaisella hetkellä oma paikkansa. Muistojen multaan istutettuna siementen suuri kirjo. Sydämeni silmukoista on syntynyt kaunis ja eheä kudelma. Huokaisen hennosti, kaikki on hyvin, vaikka koskisikin vielä. KAikki järjestyy kyllä.
Vaan taasko tarvitsen kaaoksen huomatakseni elämässäni sen järjestyksen . Palikatko heiteltävä sekaisin, jotta muistan muutoksen tuoman mukavuuden. Horjutettavako hetkeksi, että näkisin lähemmäs luottaen. Pelkoko otettava luokse, annettava sille sija juuri ,kun sen jalanjäljistä viimeisimmänkin pyyhki kevättuuli mennessään. Rosoisuudestani muistutettava , etten liiaksi antaisi pehmeydelle tilaa. Turvattomuuden ovi avoinna kutsuu, vaikka kulkuni käy kohti toista. Pienuus istahti suuresti itseen asti ihan. Liian lähelle. Saa ajatusteni sanat sekaisin. Hämmennyksessäni asuu huoli.
 
Olen paljaana ja katse luoksesi luotuna. Näethän sinä minuun?! Kirkasta kasvoilleni luja luottamukseni. Heijastakoon se kevään valon leikkimään silmäkulmani naururyppyyn. Näen lävitseni lähelle sinua, mutta sokaistun ellei himmene heikkouden hetki. Olen särkyvänä ja läpinäkyvänä tässä ymmälläni ymmärrystä pyytäen. Muistot kuljettavat lapsuuden kevääseen. Kun halusin kevään lähelleni, saapastelin lumen lätäköiksi keltaisilla saappaillani. Sulatin talvea, jotta saisin kesäni pian vierelleni. Taulun kasvoissa sukupolvien kulku. Juuret. VAhvasti olemassa, vaikken niitä näe.
 Juurtuneena sinuun saan luokseni lohdun ja turvan. Eilisen itkuissa välkehtii toivo. Kysymysteni kirjaimista muotoutuu sydämelle lausuttu vastaus. Sen valossa nostan pääni kuin kukka kevään kosketuksessa. Rohkaistun ja vahvistun. Näen maaliskuussani lapsuuden kevään saapumisen. Tyyneys koskettaa ja jää lähelle. Kivulle piirtyy uudet kasvot. Sydämen sekä kehon jätän vastaanottamaan sen, mikä tarkoitettu on. Mikään ei tapahdu turhaan.
 Tänään tartun kädestä onnellisuutta. Kurkistan uuteen kevääseen lapsuuden saappaissa. Astun riemuiten edessä olevaan vailla pelkoa. Aurinko sulattaa roudan myös sydämeltämme. Ilonsiemenistä heitän sinne uutta kasvamaan. "Äiti, miksi olet surullinen?", kysyy pienin. En ole, olen vain huolissani. Tänään päätän heittää murheeni. JAksaakseni olla läsnä lähelleni. YStävän kanssa puhuimme ajatuksille suoremmat viivat. Yhteisesti lausutussa ajatelmassa yhdistyy syvin. Hyvin tässä käy. Kun luottaen ottaa vastaan uuden päivän aurinkoineen ja pilvineen.
 
Rakas ojensi uuden kimpun tulppaaneja. Voi sinua, sanot ja siinä kuulen niin paljon. Annan elämän kypsyä minussa.

7 kommenttia:

  1. Kaikki hyvin, kyllä kaikki järjästyy parhain päin....
    Haluasin auttaa sinua huoltesi keskellä niin, kuin sinä olet tässä, kevään aikana auttanut minua.
    Tiedänhän minä, että uskosi johdatukseen on vahva ja tulet Häneltä sen avun saamaan, mutta haluan sanoa sinulle, että olet rukouksissani!!

    VastaaPoista
  2. Ihanan kimpun olet rakkaaltasi saanut,
    niin paljon rakkautta ja niin lähellä..
    Voi hyvin sinä ihana ihminen!

    VastaaPoista
  3. Kaikki järjestyy kyllä.Siitä pidan ja siihen luotan.Kaunista perjantaita sinulle.
    ja kiitos ♥

    VastaaPoista
  4. Irmastiina,
    kevätlämpöinen kiitos sinulle! On lohdullista saada levätä rukouksen laineilla. Kiitos kun muistat!

    Hanne,
    kiitos sinulle. Joskus kukkakimpun pienuudessa on suurista suurin rakkaus!

    MAria,
    kaikki järjestyy-ajatus kannattelee pinnalla silloin kun virta vie voimakkaasti poispäin rannalta. Kiitos kun olet.

    VastaaPoista
  5. Ymmärsin, että sinulla on huolia, kipuja? Rukoilen puolestasi ja luotan, että kaikki järjestyy!! Niinkuin sanoit, mitään ei tapahdu turhaan, siihen luotamme. Kirjoitit myös siitä, kuinka on hyvä huomata ne pienet asiat elämässä, panna ne arvoisellensa paikalleen, niinhän se on... Juuri ne pienet asiat antavat arkeemme monesti niin paljon iloa:)
    Halaan sinua lämpimästi ja lujasti, toivon sen tuovan sinulle lohtua!!<3
    Voi hyvin sinä siellä ja enkeleitä luoksesi!<3

    VastaaPoista
  6. Olemmehan taivaan isän kämmenellä.
    Kaikella on tarkoituksensa, ymmärrämme sen useinkin vasta jäkeenpäin.
    Eletään päiväkerrallaan johdatukseen luottaen.
    Enkeleitä polullesi

    VastaaPoista
  7. Hymyissä suin tosiaan...kevät koittaa. Saamme taas ihmeitä Luojan ihastella. Miten pitkän talven koko luonto herää. Tämän ihmeen äärellä kuin huomaamatta kerää voimia välillä harmaaksi heittäytyvän maiseman keskellä rämpimiseen. Voimauttavan kevätauringon säteet ilahduttakoot päiviäsi!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥