keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Loppiaista



Loppiainen laittaa pisteen joulun pyhille. Levittää kätensä ja sulkee joulun ajan syliinsä. Hipaisee hellästi kiittäen ja muiskuttaa suukkosen poskelle. Taas adventista tulevasta aloitetaan. Siihen asti hei! Suurista suurin, kirkkaista kirkkain tähti viitoitti tietä kaukaisilta mailta saapuvaisille tietäjille. Osoitti tien uuden kuninkaan luo, Beetlehemiin. Loppiaista sen muistolle pyhitetään. Siihen lopetellaan jouluntuntu, kunnes sydän avaa taas tilan uudelle...........

Eilen 8-vuotiaamme, nuori herra, miettiväinen, pohtivainen kysyy suu tärkeästi tötteröllä: Leivotaanko mekin loppiaispullia? NAuru nousee ja tyrskähtää ilmoille ennenkuin saan hienovaraista stoppia sille mitenkään! Nielaisen nauruni ja vastaan: ne ovat LASKIAISpullia. Siihen poika virkkaa vain tovin pohdittuaan:
Onko mitään järkeä loppiaisena leipoa laskiaispullia?
NIINPÄ:) Eipä taida.

Iskän tunteisiin tämä pieni keskustelu vetosi niin, että keittiössämme leipoivat lapset iskän kanssa niitä loppiaispullia. LApsen viisautta. Miksikäs aikuisten pitää tehdä niin monesta asiasta, seikasta ja systeemistä turhan mutkikkaita? Pyydänkin vielä tänään eilisten pyyntöjeni keralle: Anna minulle ripaus lapsenmieltä, sitä puhdasta, mutkatonta viisautta suhtautua arjen asioihin ilman liikaa puntarointia. Sanoithan sanassa: lapsenkaltaisiksi pitää teidän tuleman.....

Haikeat jäähyväiset heitin kuusellemme tänään. Hitaasti siirsin jokaisen koristuksen sen jylhiltä oksilta omiin lokeroihinsa lepäämään. On kuin jotain puuttuisi, kun tuijotan tyhjää tilaa. Joka aamu olin laittanut kuusen valot tuikkimaan. Joka päivä seisahduin sen äärelle ihastukseni kertomaan. Joka päivä katsahdin latvassansa istuvaan tähteen. Joka päivä tunsin sen riemun, mistä se minulle kertoo.....Sydämessäni kannan nuo hetket arkeen.....

Kuusen alta pois otettu matto, viikattu ja ravistettu. Puhdas. Niinkuin minäkin. Puhdistettu. Joulu teki sen. Antoi puhtaan sydämen. ILon, valon arjen keskelle. Viikkaan ne tunteet ja kannan mukanani arkisiin askareihin, kiireen ja velvoitteiden keralle hiljentämään ja muistuttamaan siitä, mikä on tärkeää.

Kaikista tuikkivaisista en vielä luovu. Talvista valoaan saavat antaa.
Katsahdan ulos. Vielä haluan nauttia talvisen maiseman harmoniasta.
Keväälle on oma aikansa......se saapuu ja kietoo väreihinsä, antaa toiveikkuuden uusista askeleista!

11 kommenttia:

  1. Niinhän se on, että luovuttava on saadakseen jotain uutta. Kevät tuo tullessaan taas jotain, mistä emme vielä tiedä ja jotain mikä on pienenä haaveena jo sisällämme. Katsotaan, mitä Isä on meille varannut:)

    VastaaPoista
  2. Luopuminen on haikeaa...mutta muistoissa tämäkin Joulu elää.

    Ja lapsenmielisyyttä ja aitoutta, sitä itsekin kaipaan ja yritän vaalia tänä vuonna. Pois turha kiire ja kireys, annetaan joka hetken olla se oikea ja tärkeä hetki elämässä :)

    Leppoisaa loppiaista pullien kera!

    VastaaPoista
  3. Niin, olen töissä pienten lasten kanssa, miten paljon olenkaan sieltä saanut oppia heiltä...
    Hyviä pulla hetkiä!

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo poikasi loppiaispullatoivomus!
    Varmasti tuli hyvia pullia!!!

    VastaaPoista
  5. Teillä tais alkaa uusi loppiaisperinne, loppiaispullat;-)
    Ihanasti olit tarinasi kirjoittanut!
    Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
  6. Minunkin mielestä tuli jotenkin tyhjän oloiseksi kotini, kun riisuin kaikki jouluiset iahanuudet...paitsi pikkukynttelikköjä..Ja kynttilät lämmittävät yhtälailla mieltä ja tuovat lämmintä tunnelmaa...
    Vein ison katajani pihalle, siellä se odottelee ruukussansa kevään lämpöä..

    ihana isä teillä, joka alkaa leipoa lasten kanssa pullaa!!

    VastaaPoista
  7. Kuusi on kannettu pihalle, pilkottu ja poltettu. kuusi jätti jälkeensä ihanan tuoksun ja rätisevän tulen.
    Kaikki ihanat, vanhat koristeet on kerätty pois ja kynttilät jaloissaan vaihdettu punaisista valkeisiin. Keittiössä on vaaleat verhot ja vaaleanpunainen pöytäliinä. Ihan selvästi odotan kevättä!!!!!!
    En mietiskele uusia juttuja, vaan haluaisin kaiken pysyvän näin, kiva koti viihtymistä varten, vanhanaikainen tapa elää, yksinkertaiset mieltymykset, hiljainen rauha. Kaikki tuntuu tänään tuolta ja sen haluaisin säilyttää. Ei ole enää vuosiin ollut mihinkään kiire, saan tehdä mitä haluan ja useinmiten olla tekemättä mitään. Jokainen vuosi tuo kuitenkin aina jotain uutta mukanaan ja minunkin on siihen sopeuduttava, mutta mitään ihmeitä en enää hae enkä etsi.
    Täällä mökkiä lämmitellen Elina

    VastaaPoista
  8. Haikein mielin meilläkin luovutaan kuusesta tänään...
    Ihanasti olit kirjoittanut :)

    VastaaPoista
  9. Haikein mielin meilläkin riisuttiin joulu,kaikkinen valonpilkkuineen:)Odottelemaan kaapin hyllyille uutta tulevaa adventin aikaa...
    Ai,että loppiaispullia:):)Meillä isä leipoo parhaillaan ruisleipää;)

    VastaaPoista
  10. Minä vielä sinnittelen muutaman päivän jouluni kanssa. Viikonloppuna itsekseni, kaikessa rauhassa asettelen jouluni tauolle.
    Lieneekö teidän Loppiaispullanne oiva vastaveto Ruotsin maan Luciapullille. Mikä sen parempi tapa päättää joulu kuin yhteinen leipomishetki.
    Sinua töihin kaipailin, mutta kuulin että olet edelleen kivuloinen. Huolehdi itsestäsi ja mutustele rauhassa joulun muistot syömen kätköihin.

    VastaaPoista
  11. Aina on hyvä syy leipoa, vaikkapa sitten loppiaispullia! ;) Mainiota!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥