keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Jomotusta ja odotusta

 Onkohan se niin, että kun mieli haavoittuu ja sydänala saa kolhun, heikentyy fyysisestikin. Ihminen on kaikkineen hauras kokonaisuus. Särö lähtee leviämään. Niinpä kai, sillä heräsin tähän aamuun aivastusten saattelemana. Kurkkukipu oli ottanut oman paikkansa ja harteilla viihtyi ilkeä juilinta.
 Toisaalta sanotaan, että positiiviset ajatukset vahvistavat. Niinpä. Olenkohan milloinkaan työssäollessani selvinnyt marraskuulle asti ilman syysflunssaa. En. Siispä tässä tautipahasessa on plussapuolensakin. Hurraa vuorotteluvapaa! Käännän kiitokseksi kolotukseni.Ystävän yllättävä aamupuhelu sai suupieliini hymynhäivän. Siispä suunta ylöspäin ja uusi kuppi kuumaa. Postipoikakin oli tipauttanut tilaamani levyn laatikkoon juuri parahiksi tähän harmauteen. Ensimmäisen kappaleen nimi SAVE ME FROM MYSELF osui. JA hoiti.
 Kulmikas olo alkaa hiljalleen pehmetä. Uskomattoman pienet seikat hoivaavat ja hellivät. Kääntävät suunnan. Maisemaa hallitseva harmaa tasaisuuskin tuntuu lupaukselta. Harmaan harmonisuudessa on jotain voimakasta ja uutta enteilevää. Odotusta suuresta. Olen syntynyt marraskuussa. Taipuvainen harmaisiin aatoksiin, mutta lupauksiin luottava. Ehkäpä juuri siksi piti eilennä rientää kurkistamaan Adalmiinan Helmeen. JA tuoda uusi tähtönen valonpilkuksi pimeyteen. JA toivottaa uutukainen nisseherra puusohvalle vanhan pariskunnan rinnalle.
 Osalleni aiottu, kohdalleni tänään tarkoitettu syyskolotus oli helpompi ottaa vastaan nämä ilonpilkut vierellä.
 Kunpa aina jaksaisi puntaroida asioista myös sen kääntöpuolen. Jättää murehtimisen huomisesta huomiseen. Ottaa vastaan kaikellansa kohdalleen tarkoitetun. Hyväksyä nurjan ja oppia oikean. Poimia pienet jyväset eikä heti hanakasti tarttuisi kokonaiseen. Uskaltaisi luottaa, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Tarkoituksensa. Ymmärtää eikä vain hokea. Seisahtua ja avata sydämensä. Ottaa oikeasti sisälleen pienet ihmeet. "Ei minulta mitään puutu...." - ymmärsin sen taannoin. Ei terveyttä, ei sairautta. Ei onnea, epäonnea. Ei ystävää, ei vihamiestä. Niin. Siitähän tässä on kyse. "Hän virvoittaa minun sieluni...." Kunhan otan vastaan.
 VAlon ja valkoisen odotus saa harmaudesta uudenlaisen taustan. Turhaan tässä märehtiä tautipahan takia. Miten hyvältä tuntuukaan näiden köhäpäivien jälkeen huhkia itsensä hikeen kuntosalilla. Ja palkita itsensä eucalyptushöyrysaunan hoitavalla höyryllä.
Uusi kupponen kuumaa. Kun kietoo sormensa kupin ympäri ja sulkee silmänsä, voi tuntea pienen lämmön läikähdyksen. Ikkunan takana purnukassaan maksaruohot jakavat osan punastaan. Peiliin kurkatessa sen huomaa nenänpäässä. Uuden aivastuksen jälkeen uusi kuppi kuumaa ja ajatukset ylöspäin. Kyllä tämä tästä taas.

20 kommenttia:

  1. Ihania, kauniita kuvia, jotka kantoivat tarinaasi taudissasi, arjessasi mukautuen kauniisti...

    melkein tuo flunssainen hetkesi kuullostaa niin pehmeältä, lempeältä, että itsekin melkein, ei ihan, haluaisin sen peitteekseen, kun muuten ei malta aina pysähtyä..
    Tuo tämänpäiväinen tihkusade oli niin kodikasta, etenkin ikkunan takana , lämpimän kupposen äärellä..

    Parantavia energioita sinulle...

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia ja teksti on taas mukavaa luettavaa.
    Paranemisia:)

    VastaaPoista
  3. Ensimmäistä kertaa olen täällä ja heti liityin lukijaksi ja laitoin sinut iomalle blogilistalleni. Ihana tämä Sinun blogisi ja kirjoittamasi teksti sai minut pysähtymään. Se on harvinaista tämän hektisen arjen keskellä, nytkin kolme pientä pitää kunnon meteliä tuossa vieressä, mutta silti sain ajateltavaa tekstistäsi, kiitos siitä :)

    Tunnelmallista marraskuun iltaa sinne!

    VastaaPoista
  4. Ihana blogi täällä, olenko missannut sinut? kiva kun vierailit blogissani kommentin kera. Ihania kuvia ja tunnelmia täällä sinulla on. Mukavaa marraskuun alkupäiviä, tulen uudelleen!

    VastaaPoista
  5. Ihana asia tuo vuorotteluvapaa.. ikävää, että olet sairastunut. Uskon myös siihen, että jos mieli on maassa sairaudet saavat meistä helpommin otteen.
    Pikaista paranemista..:)

    VastaaPoista
  6. Voi Tinttarus kulta!Parane pian ja niin paljon hyvää sinulle sinne marraskuun päiviin toivoisin- lämpimästi
    maria
    ps.
    meillä tuon tonttusi kaveri huomasi äsken neljäs tytär ja lähti sitä hakemaan sohvalle istumaan ja ihmettelemään.

    VastaaPoista
  7. Hei piti vielä sanomani että kaunis tämä uusi värimaailmasi.

    VastaaPoista
  8. Kauniita ajatuksia, kauniita kuvia. Hyvän mielen häivähdyksiä loppuviikkoosi!

    VastaaPoista
  9. Toivon, että saat taas pian tuntea itsesi vahvaksi niin sydämestä kuin fyysisestikin. Sydämen haavat ovat niin syvällä toisinaan, että riipaisevat kovin kovasti. Muistatko sen Maija Paavilaisen runon, jossa puhutaan siitä, että saisi kasvaa kukkia kaikista haavoistaan kuten kallio? Minusta siinä runossa on jotakin voimaannuttavaa. Ajattelen joskus, että haavallakin voi olla tarkoitus ja sen pohjalta voi syntyä uutta.
    Toivon sinulle ystäväni Isän kannattelevien käsivarsien hoivaa ja lepoa Hänessä. Haavoinemme kaikkinemme saadaan Hänessä olla. Olen tänään saanut minäkin taas huomata, kuinka välillä ihmistä riisutaan ja välillä on niin heikko, että voimat ovat vähissä. Silloinkin, juuri sellaisinakin hetkinä, saadaan pitää kiinni Jeesuksen rististä ja huomata, miten meitä kannatellaan.
    Toivon myös, että flunssasi paranee pian. Lähetän halauksen!
    Siu
    Anu

    VastaaPoista
  10. Kauniit kuvat siivittävät,hyvin tarinaasi,surullista tuo flunssa,joka pitää meitä pihdeisssään:(,minäkin kärsin sitä reilu 2 viikkoa..Parantele ittes kuntoon,tsemppiä ja voimia jaksaa elämää eteenpäin♥

    VastaaPoista
  11. Voi miten kauniita kuvia ja koskettavaa tekstia, kiitos!
    Paranemisia ja oikein hyvaa marraskuun jatkoa =)

    VastaaPoista
  12. HAnne,
    :) ihana ajatus pehmeästä olosta...en kuitenkaan toivo tämän flunssankaan rantautuvan luoksesi. Kummasti helpommin tämän sietää, kun kietoo kolotuksenkin kauniiksi sanoiksi:) Voi hyvin!

    Pitsienkeli,
    Kiitos!! Kiitos! HArmonisia hetkiä harmaudesta huolimatta!

    Linda,
    olet lämpimästi tervetullut! Mieltäni lämmittää, kun joku luokseni löytää ja viihtyy sanojeni ja kuvieni äärellä.
    Sinullekin marraskuuhun paljon ilonpisaroita!

    Liisa,
    sinutkin toivottelen ilolla ja riemulla tervetulleeksi. Ja kauniista sanoistasi iso kiitos!

    Irmastiina,
    niin minäkin uskon. Olin mieli maassa useamman päivän ja sitten saapuikin visiitilleen jo tämä tautipahanen. Mutta niiskuttelen ja kröhin positiivisemmalla mielellä jo. Kiitos. Mukavia hetkiä marraskuun kaamokseen!

    Maria,
    kiitos. Tonttunen lähettää toiselle sinne terveisensä:)
    Tämän päivänkin hörpin kkuumaa, kiedon hyvän musiikin ja kynttilän hoitavan valon ympärilleni. Lepoa. Toivottavasti voit jo paremmin!
    :) Huomasit uuden sävyni, kiitos!

    Hyvä mieli,
    kiitos. Sinullekin sinne!

    Purnau,
    hiljaa huokaisen kiitokseni...

    Anu,
    kiitos hoitavista ja voimaa-antavista sanoistasi. Tarvitsin niitä. Hänessä olemme heikkoinakin vahvoja. Uskon myös, että haavoillakin on tehtävänsä. Sinunkin hetkiisi paljon siunauksen tuulia. Kunhan paranen, niin ollaan yhteydessä ja sovitaan treffit....

    Tansku,
    kiitos. Säätila ulkosalla helpottaa sisällä sairastelua. Harmaus kantaa eteenpäin. Hassua.
    Voi hyvin!

    Ida MAria,
    kiitokseni sinullekin lähettelen sanoistasi. Mukavia hetkiä marraskuuhusi!

    VastaaPoista
  13. Kuvat ovat kauniita todella. Ja kiitos sinulle vierailustasi!
    Meillä mies flunssan kourissa, toivottavasti ei tartu minuun. Paranemisia.

    VastaaPoista
  14. Kauniita sanojasi pysähdyin miettimään ja löysin itsestäni paljon samaa. Mulla on tapana sanoa, ei pahaa ilman hyvääkin. Koetan ajatella että kaikissa asioissa ja tapahtumissa on hyvätkin puolet. Niissä loukkauksissakin. Ainakin tietää että itse välittää, kun toisen sanat loukkaa. Tietää että on inhimillinen ihminen. Se minusta tuntuu hyvältä. On joskus niin surullista nähdä sellaisia ihmisiä, ettei niillä tunnu missään vaikka mitä toinen tekee ja sanoo... Toivottavasti paranet pian ja kiitos vierailusta blogissani! :)

    VastaaPoista
  15. Taisin viestissä kommentoida enemmän edelliseen postaukseen. ;)

    VastaaPoista
  16. Sinulla on Tinttarus niin ihania sanoja... tunsin jälleen käsivarsieni nousevan kananlihalle-hyvän hellivässä mielessä! <3

    Minäkin marraskuun lapsi- harmaus tuntuu vallankin näin syksyisin, ei enää niin paljon kuin ennen, mutta tuntuu...

    Viikonloppu tulee, toivotan siihen paljon lämpöä ja helliä ajatuksia!

    VastaaPoista
  17. Tinttarus, yhdyn Hanneen siinä,että kuvailit flunssaoloasi tavalla, joka teki mieli vetää ylleen ja pysähtyä, pysähtyä...

    Ja upeat kuvat!

    Hei, huomasin juuri, että olet myös lukijani, eli siitä sitten yksi arpalippu lisää;-) Sunnuntaina arvotaan.

    Mukavaa viikonloppua, Tinttarus!

    VastaaPoista
  18. Täällä on kaunista! Vuorotteluvapaata! Minäkin elän viime syksyn voimahetkien varassa.
    Mahtava mahdollisuus se on, odotan sitä taas... Paranemista :)

    VastaaPoista
  19. Pikaista paranemista!
    Tällaista tämä elämä on, vuoroin hyvää ja vuoroin hiukan huonompaa. Tasapainossa molemmat, kun ei liikoja mieti :)

    VastaaPoista
  20. Kiitos kun autoit minut löytämään blogisi. :)

    Kirjoitat kauniisti, pohdiskellen ja kuvissasi on harmoniaa. Tykästyin heti ja tulen varmasti myös uudelleen.

    Toivottavasti flunssa on hellittänyt. Minuakin se kiusaa, eikä meinaa millään antaa periksi! :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥