perjantai 24. syyskuuta 2010

Perjantain pohdintoja....

Pullollaan poimittavaa on sydämeni mätäs. Kuin pieniä iloisia puolukoita. Pieniä tapahtuneita viikkoni täynnä. Pihakoivun oksistoissa heiluttavat kättään keltaiset lehdet. Osa on antanut itsensä jo syystuulen kuljetettaviksi. Olenkin tanssittanut haravaani pehmeään valssiin ja suloiseen salsaan:) Kymmenen kuutiota koivuhalkoja siivittivät koko Riihipirtin väen ihan rytmikkääseen rumbaan! Hyötyliikunnan riemua!
Ystävyyden ihme virittää mieleni iloiseen kiitokseen. Kiitän kiittämästä päästyäni. Ihan kyyhötän kiitoksen rattaiden kyydissä ja laulelen. Niin hyvältä ja pehmeältä tuntuu! Kun on ystävä, jonka seurassa on sanomattajäävillä sanoillakin merkitys. Kun halauksessa sykkii syvyys ja luottamus. Kun hiljaa lausuttu pyyntö  kumpuaa molempien sisimmästä. Kun ymmärrys yhteinen ylittää esteet .Kun tapaamisesta saa  talteen ilon ja voiman moneen päivään. Huokaisen hiljaa. Tämä ystävä on suuri lahja. Saimme suunnitella ensi viikkoon erityistä iltaa. Siunauksen tuulia sen ylle pyysimme. Nyt sydän sykkii odotusta ja onnentunnetta!
Pitkästä aikaa hemmottelin itseäni kosmetologikäynnillä. Lämpimän vällyn välissä leväten sain antautua naamioiden, voiteiden ja hierovien kosketusten vietäväksi. Vaan eipä tuota ylellisyyttä yllä vuorotteluvapaalla yhtenään toteuttamaan. Luksusta se on nyt. Havahduin huomaamaan, että jokasyksyinen äänenvievä flunssa ei olekaan visiteerannut luonani! Lienkö erityisessä suojassa nyt, kun ainut lapsijoukko ympärilläni on oma katraani. Sain tällä viikolla viettää kuulakkaan kirpeässä aamussa jännittäviä hetkiä: kaksi nuorimmaistani kisasivat luokkiensa viisikoissa sukkulaviestiä. Pikkuisen vilkutus juuri ennen lähtölaukausta löysi luokseni ja lämmitti syvemmin kuin sinisen syystaivaan täydeltä paistava aurinko. Juoksuissa olen monenmonta syksyä saanut jännittää, mutta nyt ensi kertaa äitinä koulun kentän laitamilla peukku pystyssä. Aina ennen hiki päässä järjestänyt riviin opetettaviani.
 
Ystäväni luopui talonsa vieruskivistä, jotka salaojituksen tieltä piti nostella pois. Rakkaan kanssa peräkärryllisiä useamman haimme Riihipirtille. Osa kivistä on löytänyt omat kolonsa eri puolilta pihapiiriämme. Pienen kukkulan kokoinen keko niitä vielä vartoilee pääsyä paikoilleen. Katselin niitä ja niiden muotoja. Erilaisia jokainen, omalla tavallaan painavia. Niitä siirrellessäni mietin elämän kiviä: erikokoisia murheita, taakkoja, pelkoja, suruja, huolia. Erilaisia meillä jokaisella, omalla tavallaan painavia. Kellekään ei kuormata enemmän kuin jaksaa kantaa, on luvattu. Ymmärrys ei aina riitä, kun tuntuu että voimat ehtyvät. Rakastavan Isän johdatuksessa olen kokenut viime aikoina kulkevani niin, että voin ottaa toiseltakin kiven hetkeksi matkaa kantaakseni. Olen saanut olla se ojennettu käsi, johon toinen heikkona hetkenään voi tarttua. Miten totta onkaan, että antaessaan saa!
 
Tämä on ollut hyvä viikko.
Olen nöyränä ja kiittäen saanut huomata, miten kaikella ON tarkoituksensa.
Kipeys kääntyy siunaukseksi.
Olemme hyvissä käsissä.

Pieniä ilon pilkkuja viikonloppuusi!
 

10 kommenttia:

  1. Olipa niin paljon samoja asioita mitä omassa mielessäni on pyörinyt menneen viikon aikana. Ottaisin useammankin kiven ystävältäni kannettavaksi jos se häntä vain auttaisi <3

    VastaaPoista
  2. Kauniita, herkkiä kuvia
    ihanien sanojen seassa..
    Sen mistä luovut, sen saat..
    kivet ovat niin ihania!!

    En ole vielä haravoinut, odotan, että enemmän lehtiä putoilee maahan..
    Sinulle suloista viikonloppua!!

    VastaaPoista
  3. Ihania juttuja viikon varrelta.
    Samoin sinulle, mukavaa viikonloppua rakkaittesi kanssa.

    VastaaPoista
  4. Onnellisuuden hippuset huokuu tekstistäsi, ystävyyttä parhaimmillaan :)

    Itselleni tuli mieleen myös omien lasten viestikilpailujen seuraaminen, aina yhtä jännää!!!

    Ja on hyvä olla ystävän tukena ja hetkessä läsnä kun joku sitä tarvitsee...Kantakaa toistenne kuormia, siihen meitä on kutsuttu.

    Viikonloppuusi lämpöä <3

    VastaaPoista
  5. HAnnele,
    vaikkei apu olisi silmin nähtävää, on siinä varmasti mukana jotakin toista vahvistavaa. Nämä ovat niitä elämän vaikeita ja kipeitä kysymyksiä. Kuljetaan luottaen!Iloa viikonloppuusi. Siu!

    Hanne,
    kiitos. KIvet kertovat kun vain kuuntelemme! Täällä lehtiä riittää jo haravavalssiin....
    Suloisia hetkiä viikonloppuusi!

    Tuija,
    sinullekin viikonloppuusi ilonpisaroita ja hyviä hetkiä!

    -T,
    ystävyys on aarre mittaamattoman arvokas. Olen kokenut sen voimaa viime aikoina paljon. Siitä kiitollisena katson ylöspäin. Toivon sinun viikonloppuusi pehmeitä hetkiä nautittavaksi!

    VastaaPoista
  6. Olet ollut minulle tärkeä kivenkantaja.Kiitos Tinttarus.Kauneinta viikonvaihdetta sinulle monin lämpöisin ajatuksin,
    maria

    VastaaPoista
  7. Täytyy tulla toistekin käymään, sillä pidän hengellisistä blogeista. Itsekin yritän tavoittaa blogillani jollakin tavalla. Siunausta viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  8. Olet kirjoittanut niin kauniisti ystävyydestä.
    Tekstisi on muutenkin niin hienovaraisen herkkää.
    Kauniita kuvia myös.

    Iloa sinunkin viikonloppuusi!!

    VastaaPoista
  9. Lämpöinen tervehdys Riihipirttiin! Tänään oli kaunis,lämmin ja aurinkoinen päivä. Minäkin vietin hiljaista hetkeäni takapihalla puuhastellen, haravaa ei vielä päässyt tanssittamaan mutta istutuspuuhiin kylläkin. Puutarhassa sielu ja ruumis rentoutuu, eikö?

    Hyvää ja siunattua uutta viikkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
  10. IHANA postaus!! KIITOS, sinulle ihana blogiystäväni!:) Tätä tänään tarvitsin:) Olemme Isän kädessä, siis hyvässä hoidossa!
    Siunausta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥