Nyt jo hymyilen sille. Se visiteerasi kerallani pitkän tovin. Pelko. Minulla oli sovittuna visiitti sairaalaan viime maanantaille. Pieni operaatio, jota ei kuulemma olisi tarvinnut jännittää. Saati pelätä. Mutta . Sisukkaasti soitteli sisälläni pelko omituisia säveliään. Lakkaamatta jaksoi muistuttaa itsestään. Sitten poistui. LÄhti ja jätti rauhaan. Siitä saan kiittää ystäviäni. Siitä kuuluu myös kiitos Isälle. Fil.4:6-7 tupsahti Sanaksi sähköpostiini juuri sillä hetkellä , kun sitä muistutusta tarvitsin! Ystävältä saamani runo saapui parantamaan omalta osaltaan siihen hetkeen. Kiitos Anu! Töissä kaksi ystävää jakoivat pelkoa kanssani sanoin ja rukouksin. Rutistan teitä rakkaasti! JA mitä teki Isä?! Lähetti sisäisen rauhan. Menin sairaalaan luottavaisin mielin. Kaikki meni hyvin ja nyt jo istun tässä pienen tovin ja kuiskaan kivulle...pysy syrjässä hetki....Toipuminen on alkanut.
Sunnuntaina vietimme koko päivän ulkona. Tanssitin haravaani, pyörähdin sen sylissä hitain rauhallisin liikkein. Nautin! Siivoilimme terassia kevätkuntoon ja hevoskärrytkin pääsivät talvihuppunsa alta esiin. Suuri ruukku odottelee vehreyttä sisäänsä. Pian, ihan pian. Kunhan haavat paranevat ja pääsen kykkimään multaisin sormin. Voi, miten odotankaan sitä! Puutarhatyöt kutsuvat minua rakkaammin kuin koskaan. Jännä juttu, miten jokin tuikitavallinen puuhailu tuntuukaan niin uskomattoman kutkuttavalta, kun sitä ei pääse hetkeen tekemään. Kiitollisuuden siemenet olen jo istuttanut. Muut odottavat vielä siemenpusseissaan:)
Nyt hipsuttelen hiljaa lepäämään. Kuuntelen tyhjän kodin ääniä ja unelmoin puutarhatöistä!
Suljen silmät ja muistelen sunnuntaipäivää pihamaalla......
Josko jo ensi viikolla voisin taas kulkea nuuhkimassa mullan tuoksua.....
Sinulle toipumisia, pikaisia !
VastaaPoistaMuistan hyvin , kun minut operoitiin vuosi sitten..miten vain odotin sitä, että ei ole kipua, saan nukkua rauhassa, omalla tavallani ja että pääsen lenkille...
kaikki hyvin arkinen, yksinkertain oli suurta ja ihanaa...
en halua unohtaa tuota hetkeä, tuota ymmärrystä..
miten vähän me oikeastaan tarvitsemmekaan..
Ennen käytimme n 80% ajastamme joka päiväisen elannon, tarpeiden tyydyttämiseen, hankkimiseen, tekemiseen..
nyt 20% ja loppu 80% ihmettelemme useinmiten...hankimme turhaa, tuhlaamme upeaa aikaa...
Kohta sinä kykit siellä puutarhassasi onnellisena kynnenalusiet multaa täynnä...
isot halaukset!!
toipumisia sinulle! pihalla kaivaminen ja touhuaminen on yksi elämän ihanimmista asioista.nyt kokee kunnolla elävänsä taas pitkän lumisen talven jälkeen.
VastaaPoistaLämpöisiä parantavia ajatuksia sinulle!Tiedän että toipuminen on raskastakin kun arki veisi äidin niin mukaansa.Kuuntele kuitenkin kehoasi ja anna sille tarpeeksi aikaa!Kevät ei karkaa: D
VastaaPoistaSinä kestit sen, voimalla:)
VastaaPoistaNyt on leppoisaa tanssahdella pihalla ja hymyillä pelolle.
Kaikki on voitettavissa.
Iloa ja voimaa Sinulle.
Kaisa
Toipumisia sinulle!
VastaaPoistaKyllä ne operaatiot tuppaa pelottaa.
Sehän se onkin ihana tuo rauha jonka Isä antaa sydämeen.
Toivottavasti pian pääset puutarhahommiin.
Vappua tässä odotellaan ja erityisesti minä odottelen Kristus päivää ja sitä tilaisuutta jäähallissa. Sielä juhlitaan!!
Aurinkoa , lohtua , rauhaa , iloa päiviisi ystäväni!!!
Paljon voimia sinulle ja pikaista paranemista<3<3
VastaaPoistaAivan ihanat hevoskärryt:-))
Voimia ja pikaista paranemista! Muistahan tosiaan parannella itsesi rauhassa kuntoon ennen pihahommiin säntäämistä. Pihalla patsastelu ja istuskelukin on henkisesti hyödyllistä näin keväällä.
VastaaPoistaKaikki operaatiot on minusta aina pelottavia, vaikka kuinka pienestä olisi kysymys. Itse odottelen aikaa silmäleikkaukseen ja pelkkä ajatuskin hirvittää.
Tuo hevoskärry on kyllä todella ihana.
Kiitos vierailustasi ja kommentista. Minäkin olen sitä Kekkilän kasvihuone/pihavajaa ihaillut, hintaa vain taisi olla aivan liikaa. Ajattelin sen asian positiivisti niin ettei se pihallemme mahdu...
Aurinkoa päivääsi!
-Katsula-
Pikaista paranemista sinulle! Lähetän pussillisen mielenrauhaa, jotta jaksaisit odottaa ja antaa itsesi parantua rauhassa. Silloin kun ei voi mitään tehdä kaikki pienetkin hommat muistuvat mieleen...
VastaaPoistaMutta eihän se auta kuin elää hetkessä, voimia!
Ihanaa, että pääsit pelostasi ja sait sisäisen rauhan ja että operaatio meni hyvin.
VastaaPoistaJumala itse hoitakoon sinua. Voimia ja pikaista paranemista!
Minä toivon, ystäväni, että pian jättäisi kipu rauhaan ja saisit hyvän olon. Että toipuisit nopeasti ja siinä toipuessasi olisit oikein hellässä Isän syleilyssä. Joskus olen kokenut, että kun on pakotettu lepäämään, voi keskittyä kuulemaan ja näkemään asioita, joihin ei yleensä ole aikaa. Silloin kuulee Herransakin paremmin ja saa rauhassa ottaa vastaan kaikkea hyvyyttä. Pien olet jo terve ja sitten saat nuuhkia puutarhan raikkautta, istuttaa taimia sormet mustina mullasta.
VastaaPoistaLevollisia päiviä ja halauksia suuria,
Anu
Sinulle toivon paljon paljon voimia, paljon onnea ja naurua!! Itsekin muutama kuukausi sitten leikkauksen läpikäyneenä...toivoin vain että kipu lakkaisi, loppuisi joskus...valoa jo näkyy, toivon että tämä kesä olisi kivuton, että voisin nauttia auringosta, elämästä!
VastaaPoistaTäältäkin paljon parantavia ajatuksia- miten kauniita kuvia olit jaksanut poimia ja tekstisi ovat ainutlaatuisen ihania;-)
VastaaPoistaNyt anna sen tanssivan haravankin ketätä voimia, toivotaan ensiviikkoon aurinkoa ja paljon hyvää vointia!
Pikaista toipumista! Onneksi on Taivaan isä, joka pitää huolen, vaikka ympärillä olevat jutut pelottais! :)
VastaaPoistaKauniita kuvia!