lauantai 10. huhtikuuta 2010

pientä ja SUURTA....ILOA ja huolta

Viime maanantaina olin tyttösemme kanssa tutkailemassa lähitienoota. Kevään ensimmäiset polkupyöräretket ovat aina ikimuistoisia. Pysähtelimme matkan varrella ihastelemaan pieniä palasia ympärillämme olevaa. "Kauneus on katsojan silmässä", sanotaan. Niin. Minä poimin silmälleni iloksi pieniä piilossa odottelevaisia! Vanhoissa hylätyissä rakennuksissa ja vajoissa on puhuttelevaa kauneutta, jotakin sellaista haurautta ja elettyä elämää, joka kertoo niin paljon, vaikkei puhu.
Neitokainen huiskutteli kädellään kevätterveisiään aitauksessaan päivää viettäville hevosille.
Voi, miten rakastan tyttösemme höpötyksiä! Lapsen maailma on mahdollisuuksia täynnä! Pienin silmin kaikki on huolettomuuden verhoon kiedottua. Tuosta pulppuilevaisesta ilosta haluan tartuttaa itseeni!
 Kunpa vain osaisi omilleen tasata tietä oikeaa. Antaa evästä matkaan sopivasti. Opastaa ylittämään kuopat ja kiertämään kivet. Silti rohkaista säilyttämään huolettomuus, ilo ja luottamus. Omilleni haluan elämänreppuihin pakata tämän:
"Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, maailman loppuun asti."
Matt.28:20
Poika 17 v. leikkasi omenapuuvanhuksemme kevätkuntoon. Ajatella, että niistä pitää karsia pois kaikki uusi.....
...jotta ne antaisivat kauneintaan. Minä haluan karsia itsestäni turhan . Kitkeä pois kiireen. Nakata menemään epävarmuuden ja turhan murehtimisen. Lähettää kevättuulten kuljetettavaksi liian täytymisen ja pakon. Viskata viimojen vietäväksi vaatimiset ja valheelliset ajatukset. Silti olen vielä hauras ja heikko. Saan olla. Luvalla levätä ja viipyä Isän sylissä silloin , kun sen aika on.
Tapasin torstaina Sinkkisangon ihanan Anun.
Tunsin pientä jännitystä kulkiessani kohti kahvilaa. Sellaista mukavaa ja turvallisen tuntuista odotuksen tuomaa! Voi, miten hetkessä huomasin tavanneeni uuden ystävän! Jutustelimme pitkään. Kahvila sulkeutui ,mutta jatkoimme viereisessä hampurilaispaikassa:) lähdevettä siemaillen. Jaoimme asioita elämästä. Sieluntoveruus. Sitä se oli! Miten joku "vieras" voikin heti tuntua niin tärkeältä. Iloitsen ja riemuitsen kiitollisena tästä. Uudesta ystävästä.
Huoli. Pelko.
Opin tällä viikolla huomaamaan, miten onnellinen saan olla läheisteni suuresta rakkaudesta. Se on rikkaus mittaamattoman arvokas. Kun toista ihmistä rakastaa kaikellaan, kasvaa myös huolestumisen hetkellä pelko mittoihinsa. Haluan oppia asettautumaan toisen tunteiden taakse. Ymmärtämään. Joskus vain helposti oma hetki peittää alleen toisen tovin. Carpe diem. Tartun hetkiin ihaniin. Rakkaitani unohtamatta.............
 Heräsin tähän päivään sadepisaroiden kepeän ropinan säestämänä. Kainaloiseni lähti varhain työpäiväänsä aloittamaan. Nuorimmaisemme, tuo ihastuttava höpötteleväinen, kömpi vierelleni kuiskuttelemaan. Kyseli, kuulenko sateenropinan?! Pisaroinnissa oli lupaus. Se siivittää viimeisten lumikinosten sulamista! Se tuo kevättä lähemmäs ja lähemmäs. Luokse ihan! Nyt hörppäisen toisen kupillisen kuumaa ja hipsuttelen lasten kanssa haravoimaan! Tervetuloa kepeä kevät! Vesipisarat poskella ovat kuin ilon kyyneleitä! Jokaisen hyväily saa sielun laulamaan kiitosta! Tänään kiitän rakkaistani. Uudesta ystävästä. Kaikkinaisesta uudesta ymmärryksestä. Hauraudestanikin, sillä saan olla juuri sellainen kuin olen . Kelpaan, riitän. Kiitos!
Tämän päivän Herra on tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Ps. 118:24


16 kommenttia:

  1. Kiitos näistä pienistä ja suurista ilon sanoista! Aihetta ajatteluun..

    Kivoja hetkiä olet viettänyt blogiystäväsi kanssa. Tämä ihana maailma avaa meille niin paljon uusia ystäviä, ihana tietää ja ajatella että täältä löytyy samanhenkisiä.

    VastaaPoista
  2. Suurinta mitä lapsilleen voi antaa
    on AIKAA.Sen sinä ainakin olet omaksunut. Ihana lukea teidän retkistä ja nautinnollisista aamuhetkistä.
    Luonto antaa lapselle sen perustan mitä elämässä tarvitaan. Katsellaan vuodenaikojen vaihtelua ja kuulostellaan luonnon ääniä. Siinä jo on eväitä tasapainoiseen lapsuuteen. Vielä kun lisää rakkauden ja uskon tähän on se hyvä alku elämälle.

    Voi mitä mahtavia askartelumateriaalia sinulla on kottikärryllinen täynnänsä. Siitä vaan kranssia taivuttamaan. Minullakin olisi tuon vanhan valkeakuulaan kanssa tehtävä vähän siivousta sen ulkomuotoon.Se on jo niin vanha, että olen antanut sille luvaan rauhassa eläköityä.
    Teillähän ei ole enää lunta kun pikkuripsu.Meillä on vielä isoissa kinoksissa yli puoli metriä.Tosin ekat kevätkukat puskee jo kukkapenkistä.
    Mukavaa viikonloppua teille kaikille.
    Kaisa

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka kauniisti taas kirjoitit! Todellakin pitäis muistaa antaa lasten olla lapsia ja säilyttää se ihana huoleton lapsenmieli mahdollisimman pitkään.

    Hassua että jossain pääsee jo haravoimaan, meillä on pihasta paljastuntu noin neliön ala nurmikkoa. Muuten on vain lunta ja lunta...

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Hienoja ajatuksia! On tärkeää muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja myös muistaa, että Jeesus on meidän kanssa joka päivä ja hetki.

    Keväinen sade tuntuu jotenkin erilaiselta. Tuntuu, kun lumi on sulanut melkein kokonaan, että kaikki on jotenkin pölyistä ja se sade on niin puhdistavaa ja raikastavaa.

    VastaaPoista
  5. Sitäpä sitä ajattelen toisinaan myös että osaisipa sitä ohjata oikealle tielle lapsosiaan, evästää viisailla, kestävillä eväillä matkaan.. Tuo on rohkaiseva ajatus ja lohduttaa itseänikin että Jeesus on luvannut olla kanssamme joka päivä!! Jok ikinen päivä!! Vierellä on Hän joka rukoilee myös meidän puolestamme!! Lohdullista tietää!

    Keväthetkiisi suloisia hetkiä :)

    VastaaPoista
  6. Hei ystäväni
    Minä koin ihan samanlaisen tunteen, että sielunystävyyttä se oli. Siitä kiitän ja iloitsen ja olen aivan otettu. Mieskin huomasi, että minä kaikellani olin onnellinen, kun kerroin kohtaamisestamme.

    Mietin usein tuota lapsenkaltaisuutta. Sitä, kuinka aito ja huoleton ja niin haavoittuvainen samalla, tuo lapsen mieli on. Palaan siinä aina myös ajatukseen taivasten valtakunnasta ja siitä miten se on tarkoitettu lasten kaltaisille. Voi kumpa saisikin itsestään pois sen kaiken turhan ja ylimääräisen ja jäljelle jäisi vain sellainen avoimuus ja aitous, joka lapsilta tulee luonnostaan. Lohduttaudun silti sillä, että kaikkine taakkoinemme, lukkoinemme ja turhuuksinemmekin olemme onneksi Jeesuksessa puhtaaksi pestyt.

    Sinulle ja perheellesi leppoisaa lauantaita.
    ps. Oikein tuli kesäkaipuu puutarhakuvistasi

    VastaaPoista
  7. Omana itsenäsi olet arvokas, hauraanakin. Maailma on kovuutta täynnä, siksi sinunkaltaisiasi, rakastavia ihmisiä tarvitaan, ettei tämä suloinen ihmiselo kuole ennenaikojaan sukupuuttoon. Olen tuumaillut, että äiti on pesä, jossa lapset ovat suojassa, saamassa lämpöä ja rakkautta. Pikkuhiljaa pesä aukeaa antamaan tilaa lapsilleen. Silti tämä pesä on aina valmiina vastaanottamaan lapset suojiinsa.

    Suloista siunausta viikonloppuunne!Aurinko paistaa, nyt ulos :)

    VastaaPoista
  8. Noi pient jutut mitä joka päivä huomaa ympäristössä on just niin hienoja. Kuten toi sun eka kuvakin, ihana vanha rapistunut seinä :)

    VastaaPoista
  9. Keijukainen, ihanainen...
    Siinäpä se. Samanhenkisen ystävän löytäminen tällä iällä. Ihanaa!!

    KAisa, aika tosiaan on sitä parasta, mitä omilleen voi antaa! Koitan kovasti työntää kiireen pois ja ottaa ehtimisen keralleni kulkemaan.Voin kuvitella mitä kaikkea kaunista sinun käsissäsi olisi omppupuun oksistamme muotoutunut. Hiukan häpeillen totean, että tunkiolle päätyivät tyhjänpanteiksi jok ikinen...

    Katsula, niinpä. Haravoin tänään hartiani jumiin asti :). Kevään tuleminen saa jaksamaan ja innostumaan pihan puuhista! Ja meillä niitä riittää....ihan väsymykseen asti. Mies tuli töistä ja napostelimme salaattia ja grillattavaa, kalaa sekä makkaraa kotatulen äärellä.Tykkään siitä tunnelmasta niin kovasti!

    Elisabet, kevätsateessa on jotain niin suloisen puhdistavaa! Tämä päivä kääntyi auringon syleilemäksi. Sateen jälkeen se tuntui hyväilevän ja kertovan kesän saapumisesta. Niin. Hän on kanssamme. Siitä riemuitsen!

    -T, myös sinun hetkiisi keväisiin siunausta ja hetkistä nauttimista!

    Anu, kerallani olen kuljettanut iloa uudesta ystävyydestämme! Nyt saunapuhtoisena istahdan rakkaitteni rinnalle. Aurinko painui mailleen. Kodan lämpö kutkuttaa poskipäillä ja haravointi tuntuu hartioissa;)

    Bibelot, kaunis tuo pesäajatus. Ja niin totta. Tänään seurasin västäräkin pesäntekopuuhia. Samaan paikkaan rakentaa pesäänsä jo neljättä vuotta!

    MArika, niinpä. Kun silmänsä avaa näkemään, voi löytää kauneutta ympäriltä niin paljon!!

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Olipa täällä blogissasi rauhoittava käydä, kiitos siitä. Teillä näyttäisi olevan paljon vähemmän lunta kuin täällä omassa kotipihassamme - haravointia tuskin harkitsen kuukauteen...

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia , kauniiden, ihanien sanojen kanssa olet laittanut..
    Näet niin paljon , niin pienessä ja vähässä, osaat arvostaa, rakastaa ja luottaa..
    On aina niin lohdullista, antoisaa vierailla täällä luonasi..kiitos siitä!!

    Minäkin aion huomenna aloittaa haravoimisen, keväälä jäi kesken..
    mieten ne omenapuut täytyy leiokata..uudet oksat??

    VastaaPoista
  13. Kaunis kirjoitus:-)
    Mukavaa ja rentouttavaa lauantai iltaa:-))

    VastaaPoista
  14. kiitos taas kauniista sanoistasi.olen itse viettänyt ihanan kevätpäivän..lumi on poissa,haravoin pihaa,järjstin terassin kevätkuntoon ja pesin kaikki ikkunat.nyt on ihanan naatti ja tyytyväinen olo.

    VastaaPoista
  15. Hei tulin vastavierailulle! Kaunista sinulla. Olipa mieleniloiseksi ja lämpimäksi tekevää elämän katselua.Mukavaa tutustua lisää!

    VastaaPoista
  16. Kiitos! Sain sydämeeni rauhan! Miten hyvin kirjoittamasi teksti sopi mielentilanteeseni! Kiitos vieä kerran :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥