Sinä pidät minusta huolen.
Itse en olekaan viime päivinä ehtinyt.
On ollut niin paljon vaalittavaa, hoideltavaa,
järkkäiltävää,
toimitettavaa,
mietittävää, pähkäiltävää,
puuhattavaa,
puuskuttaen asiasta asiaan,
toimesta tuumailun kautta toiseen.....
Itsensä ohittanut olen.
Unohtanut, että minäkin pieni ihminen
tarvitsen huolenpitoa, hellittämistä hetkeksi aikaa.
JA siinäpä se sitten saapui
tuon kiireenvilskeen mukana.
Kolkuttelee jo ihan kynnyksellä.
Kipakasti kopautteleekin.
Kutittaa kurkunpäässä.
F L U N S S A
pyrkii päästä visiitille.
:(
Vällyn alle kääriydyn nyt
lämmintä hörppimään
ja
taudinturjaketta vastaan asettumaan!
Viikonloppuunne paljon vitamiineja
ja vointia voimakkaampaa!!
Yksin.
On joskus hyvä pysähtyä kuulemaan oman sydämensä puhetta.
Elämän tasaisilla poluilla
kun kaikki askeleet on turvattu
kulku pienen ihmisen suojattu.
KOmpastumisia.
Toisinaan askel ei kulje,
jalka ei jaksa nousta uuteen.
Sydämen ääni peittyy itkuun.
Ystävä.
Silloin on hyvä omistaa ystävä.
Yhdessä.
Toinen toistamme tukien.
Ilot ja murheet jakaen.
Otetaan vastaan
vilvoittava,
virvoittava,
puhdistava,
voimia antava,
lohtua tuova
SADE,
Jumalan hengen sadekuuro.
Annetaan sen ropistaa pisaransa yllemme,
KAstelkoon kaikellaan,
koskettakoon ropinallaan,
virratkoon valtoimenaan.
Loikottakoon lainehtivaksi maan...
...sydämen sateenvarjon saa sulkea.
Kun sydän saa puhua,
sielu levähtää.
Sateen jälkeen paistaa aurinko, sanotaan...
Ja uusi saa nostaa päätään.
Eletään
elämäämme
pysähtyen
kuunnellen
katsoen
sydän ja sielu avoimena
kaikelle.
Yksin.
Yhdessä.
Luottaen.
