lauantai 5. helmikuuta 2011

Valoja








Torstaina oli Valon päivä. VAikka valo olikin pimeyden alla piilossa, sain päivääni säteitä. Ystävä'n luona vieraisilla tyttösen kanssa saimme ihastella pikkuisen kasvaneen. Vauvan tuoksussa on jotakin voimaannuttavaa. Sen ääressä mieli asettuu aivan omanlaiseensa herkkyyteen. Luojan suuri ihme. Touhukas 2-vuotias, ylväs isoveli pienuudestaan huolimatta sai minusta naurun esiin pitkästä aikaa. Miten hyväätekevää onkaan antaa naurun kummuta surun alta esiin. Postipojan tuomisina sain lisää paistetta päivääni. Olin voittanut Hannen arvonnassa taulun, johon ihastui lisäkseni myös rakas. Kiitos Hanne! JA kun valonsäteitä kaipasin, sain vielä suuren ilon kajastuksen iltaani. YStävän puhelun jälkeen kohotin ilon kyyneltämät kasvoni kiitokseen. Meitä totisesti kuullaan. Ja kannetaan.
 
Ensi tiistaille sain kurssiläksyä:) Olen jaksanut vain pikkuisen tehdä parempaa tuttavuutta kamerani kanssa. Tästä on hyvä jatkaa. Ehkäpä huomiselle jaksan laittaa loput läksyni teon alle . Jotakin vaaleaa piti asetella vaalealle taustalle. Tutkailla valotuksia ja arvoja, joiden nimien edessä olen vielä aika avuton. Jotakin tummaa sitten tummalle. Mieli alkaa valaistua ilonsäteiden avulla. Enkä sen mustuutta kuvaamaan olisi päässytkään. Sen tuntee sydämellä. Hyvä niin. Valkea rapsuteltava pääsi kohteekseni. Kuvia katsellessa koen vahvasti, miten ihan elämässäkin ajatustemme valon määrä vaikuttaa päiviemme lopputulokseen. Sydämen valon kajastuksessa on keveämpää. Synkkyyden juovan osuessa päiviimme kaikki helposti vaipuu tummuuden syliin. Mietin mikä minussa on se pieni ratas, jota pyörittämällä voi valon määrää säätää. Se on sen rakkauden tiedostaminen, joka on koko ajan läsnä.
 
"Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää..." laulaa J.Tapio. Se suuruus, joka piirtyy sydämelle rakkautena ja luottamuksena on voimani. Sen avulla voin löytää uskon ja luottamuksen myös omaan itseeni ja pystymisiini. Se viipyy päivissäni valona ja voimana .  Opasteena teilleni se antaa suunnan. Eikä minun tarvitse epäröidä. Sen vahvuuden läsnäolossa saan levätä. Sen tuntemisessa askeleeni kuljettavat kohti valoa. Silloinkin kun on pimeää.Vaikken minä sitä näekään kuin sydämeni silmin.



9 kommenttia:

  1. Voi sinua!Lämmin ajatus pimenevästä lauantai-illasta ja onnea kauniin taulun johdosta
    maria

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas! Rohkaisun armolahja sinulla.

    Todella kaunis tuo taulu! Hieno kerrassaan!

    VastaaPoista
  3. Voi, miten hienon taulun olet voittanut.
    Kuvistasi kyllä huomaa, että jo tähän asti saamasi oppi, on mennyt perille..:)
    Oikeastaan mielestäni kuvasi ovat olleet jo onnen oppeja hyvin kauniita...:)
    Minäkin yritän tällä hetkellä vääntää sitä ratasta, josta saan valon ja uskon. Tällä hetkellä tuntuu välillä vaan niin vaikealta.
    Kirjoituksistasi on valon etsimisessä, suuri apu...Kiitos!

    VastaaPoista
  4. MAria,
    kiitos sain ajatuksen lämpöisen kiinni ja talletin sydämelleni:)

    Purnauskis,
    kiitos sinulle. Sanoistasi.

    Irmastiina,
    voi, jos kirjoittamastani saat edes pienen valonsäikeen, en ole kirjoittanut turhaan. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  5. Olen iloinen kun tykkäsit taulustani..

    Itsellä tämä päivä taas ollut raskas. Tuntuu kuin mitään suurempaa, valoisampaa, kuulijaa ei olisikaan..

    VastaaPoista
  6. Oi, Tinttarus, kiitos jälleen sanoistasi!
    Voimia sinulle ja perheellesi. Ilo ja suru kulkevat usein käsikkäin elämänmenossa..
    Tuo voittamasi Hannen taulu on äärettömän kaunis, siihen aivan uppoutuu..

    Minua on kantanut viime kuukausina usein nämä lohduttavat ja lempeät sanat;
    "Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan."

    Voi hyvin ihanainen♥

    VastaaPoista
  7. Hyvin sanottu tuo: "Se on rakkauden tiedostaminen joka on koko ajan läsnä..." Vaikkei itse aina näe tai tiedä, on Hän luvannut kulkea rinnalla! Jumala on rakkaus.

    Kiva kuulla mukavista asioista jotka ovat saaneet päiväsi värittymään ilonpilkuilla <3 Ihana taulu tosiaan:)

    VastaaPoista
  8. Hei tinttarus,

    Kiitos kommentistasi blogiini! Ilahduin! Tulin heti vastavierailulle :)

    Kauniisti kirjoitit sydämen valosta! Tämä elämä ympärillämme näyttää aika synkältä, on ihana, että on meitä, joille se valo on laskenut sydämeen!

    Siunattua viikkoa!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥