Eiliseen aamuun saimme auringon syleilyn! Hurautimme kuulemaan tyttösen kuoron laulua. Sanan ääreen syvennyin vielä laulun soittaessa viimeisiä tahtejaan sisälläni. Kun lapsi laulaa silmänsä iloa tuikkien koko olemuksessaan varmuus sanojen totuudesta, sille ei voi jäädä välinpitämättömäksi. Löytänyt oon......mitään parempaa ei oo.....mitään suurempaa ei oo.....siitä kiitän. KAunis laulu! KAunis oli myös eilisen hangen hohde auringon antaessa parastaan. Sukset kutsuivat luokseen ja lähdimme porukalla taittamaan latua. Minä ja tyttönen hiihtelimme rauhaisampaa tahtia, minä polvelleni puhellen:) Laulu tarttui hiihtolenkillekin mukaan ja hymyilimme kilpaa auringon kanssa.
Aamuiselta visiitiltä saimme kotiin tuomisiksi kympin ruusukimpun, juuri sidotun, lämmöllä ojennetun. Minun mukaani tarttui myös paljon sydämelle laskettua. Se saa läikytellä tuntojani ja tehdä työtään minussa. Hyvää, niin uskon. Vaan iltasella kotatulen äärestä saapuillessa hiipi huoli ajatuksiini. On se siellä majaillut ja pesää tehnyt. Välillä muistuttaa itsestään ja saa mietteet harmaammiksi. Voimakseni otan eilisaamun lauluista luottamuksen hyvään. Puhutusta talletan vierelleni varmuuden. KAikessa käy niin kuin hyväksi on. Eilisen aurinko jätti lämpönsä luokseni.
Latua taittaessa tyttö rupatteli, että tässä on mukavaa sekin, kun kaikki vastaantulevat huudahtavat HEI! Niin. Huomasin saman. Ventovieraat ihmiset suksiessaan sivutsemme hymyilevät herttaisinta hymyään ja tervehtivät. Suomalaisille ihmisille hyvin epätyypillistä. Onko niin, että Luojan luoman kauneuden ja tyyneyden sylissä sydän lämpiää. Syke kohottaa muutakin kuin kuntoa. YStävällisyys ja välittäminen kumpuavat pintaan! Elämän pyörteissä kiire on ottanut paikkansa. Sen keskellä toisen ihmisen huomioiminen jää. Niin vähä, mutta tärkeä jää tyystin syrjään. Surullista. YStävällinen katse tai sana ei vie itseltä mitään, mutta voi täyttää toisen päivän valollaan!
Sinun sanasi on lamppu,
joka valaisee askeleeni,
se on valo minun matkallani.
Ps. 119:105
Ihana kirjoitus, ja arvaa mitä, täällä pilkistää juuri aurinko pitkästä aikaa! Olen myö ottanut asiakseni saada iloa sanan jakamisesta ja siihen jää koukkuun! "Kaikessa käy, niin kuin hyväksi on" Kiitos rohkaisusta!
VastaaPoistaKiitos kaunnista kuvista ja kirjoituksesta.
VastaaPoistaOllappa yhtä vahva usko, kuin lapsella.... olen huomannut, että näin surun ja murheen keskellä uskoni vahvistuu. Onneksi.
Toivon kaikkea hyvää sinulle!
Ihania kuvia taas.
VastaaPoistaOlen koko ikäni jaksanut jankuttaa, että hymy ja tervehtimen ei ole keneltäkään pois. Ja jos nyt viipyisi hetken ja joskus sanoisi jonkun sanan vaikka vanhukselle, jonka tietää olevan yksin. Hänelle, joka kuulee ehkä viikon ainoat sanat kaupan kassalta.
VastaaPoistaJälleen hyviä kuvia. Valo tulee upeasti.
Kiitos♥
VastaaPoistaMaria,
VastaaPoistasinnekö se aurinko jo ehti!!Hyvä niin, että jakaa säteitään mahdollisimman monelle iloksi ja ihmetykseksi!!
Irmastiina,
vanhemmalle tyttöselleni juuri eilennä sanoin, että Taivaan Iskä tekee ihmisessä työtään juuri niin paljon kuin Hälle antaa siihen luvan:) Sydäntään avaamalla voipi saada ihmeen ihania asioita osalleen. Ja vahvistusta sen myötä! Voimia sinulle vaikeaan hetkeenne.
Enkulin käsityöt,
kiitos:)
Leena,
ihanaa saada kuvakehuja:) (punastuu hyvillään:)
Niin. Omalta kohdalta se ei ole pois, päinvastoin. Minua vanhempi tyttösemme välillä tituleeraa höpsöksi, kun mieluusti jaan hymyjä ja lempeitä sanoja juuri kaupan kassoilla vanhemmille ihmisille. JOllekin se tosiaan voi olla seuraelämän kohokohta. Surullisen paljon on yksinäisiä ihmisiä, jotka jäävät ilman juttuseuraa ja hymyjä.
MAria,
VastaaPoistatunsinkin kuin joku juuri nyt hymyilisi minulle:) Olitkin täällä samaan aikaan kanssani!
Kiitos, kun olet!!
Kiitos kauniista mietteistäsi, ja kuvista.
VastaaPoistaMinulla on juuri tuo sama psalmi blogissani, vaikka toisena muotona. ihana.
Sinun sanasi
on minun jalkaini lamppu
ja valkeus minun tielläni.
Jostakin sisältäni kumpusi tuon raamatunkohdan vanha suomennos. "Sinun sanaisi on jalkaini lamppu ja valkeus tielläni... Valkeutta, valoa tarvitaan. Minusta tuntuu, että juuri niihin huolen hetkiin, synkkinkin hetkiin, ylettyy Hänen valonsa kaikkein kirkkaimpana. Monta kertaa olen huomannut, että aivan erityistä valoa saan silloin kokea, kun elämässä tuntuu jonkin asia vaikealta ja synkältä. Huolien keskellä saakin sitten yllättäen kokea suurinta valkeutta.
VastaaPoistaSe on ihanaa.
Sinulle hyvää tiistaipäivää ja Hänen valkeuttansa.
Piti vielä sanoa, että niin kaunis valo noissa kuvissakin.
VastaaPoista