HAuraana nyt

 

 Juuri kun pehmeys ja hyvyys olivat istahtaneet vierelle ja kietoneet oloonsa. Juuri kun sisintäni avaten olin hauraimmillani. Juuri kun valonsäteissä tuikki lupaus ja lämpö. Juuri silloin. Hiljaisuuteeni  tuli haava.  Sanat satuttivat ja eheyteni rikkoutui säröille. Luottamus käänsi selkänsä. Kuin jotakin olisi riistetty irti juuriaan myöten. KAsvanut kuihtui hetkessä. Sisimpäni itkee suuria kyyneleitä. Askeleissani painaa pettymys. Käsissäni kuin pieni siivekäs lähdössä lentoonsa, anteeksianto.

 Yön tunteina uni kiersi kaukaa. Ajatusten virta oli kysymyksillä täytetty.  Mieli rauhaton vaeltaja. Avaan itsestäni uutta sivua, sanoja vailla. VAstauksista paljasta. Surusilmin kohotan katseeni ainoan luo, jonka viisaus ja huolenpito avaa valolle sijan tunnelini päähän. Tuudita minua lohdun kehdossa. Nosta syliisi voimistumaan. Ojennan väsyneen sisimpäni suuntaasi.Tunnit kulkivat yön huminassa omaa tahtiaan. Kuuntelin sydämeni surumielistä sykettä. Neuvottomuudessani etsin kättä tartuttavaksi.

Kuin eilispäivän viimassa, oli sanoissa kylmyyttä. Uudelleen ja uudelleen. Pyydän viisautta olla hiljaa. JAksamista ottaa  vastaan. JAlaksissani ei nyt ole voimaa kulkea arkeaan. Sisin palelee.

Tuntuu raskaalta katsoa entiseen. KAdonneeseen herkkyyteen piirtyy uudenlainen maisema. Miten voisi unohtaa ja ohittaa. Miten saada palaamaan paikoilleen. KAtson peiliin itseeni, syvälle sydämeen saakka. Uusien sanojen lähteessä läikähtää kirkkaus. Vain avullasi kuljen huomiseen. Kyynelvirta puhdistaa haavat tulehtumasta. Kosketuksesi alla rauhoitun. Ja yhä enemmän ymmärrän ihmisen pienuuden rinnallasi. Me emme näe. Me luulemme näkevämme. Sinun katseesi alla.

Hetkisen tuntuu taakka raskaalta. Tarkoitus on jossain. Siihen en vielä yllä. Sinun siunaustasi riittää lämmöksi kylmyydeksi kylvetylle. LAske lämpösi sinne ,missä sitä ollaan vailla. Pyyntöni on vilpitön.

 Hämärän läpi katson nyt. Vielä asetun rikkinäisyydessäni eteesi. Luottaen vain Sinuun.