Valoja

Torstaina oli Valon päivä. VAikka valo olikin pimeyden alla piilossa, sain päivääni säteitä. Ystävä'n luona vieraisilla tyttösen kanssa saimme ihastella pikkuisen kasvaneen. Vauvan tuoksussa on jotakin voimaannuttavaa. Sen ääressä mieli asettuu aivan omanlaiseensa herkkyyteen. Luojan suuri ihme. Touhukas 2-vuotias, ylväs isoveli pienuudestaan huolimatta sai minusta naurun esiin pitkästä aikaa. Miten hyväätekevää onkaan antaa naurun kummuta surun alta esiin. Postipojan tuomisina sain lisää paistetta päivääni. Olin voittanut Hannen arvonnassa taulun, johon ihastui lisäkseni myös rakas. Kiitos Hanne! JA kun valonsäteitä kaipasin, sain vielä suuren ilon kajastuksen iltaani. YStävän puhelun jälkeen kohotin ilon kyyneltämät kasvoni kiitokseen. Meitä totisesti kuullaan. Ja kannetaan.

 

Ensi tiistaille sain kurssiläksyä:) Olen jaksanut vain pikkuisen tehdä parempaa tuttavuutta kamerani kanssa. Tästä on hyvä jatkaa. Ehkäpä huomiselle jaksan laittaa loput läksyni teon alle . Jotakin vaaleaa piti asetella vaalealle taustalle. Tutkailla valotuksia ja arvoja, joiden nimien edessä olen vielä aika avuton. Jotakin tummaa sitten tummalle. Mieli alkaa valaistua ilonsäteiden avulla. Enkä sen mustuutta kuvaamaan olisi päässytkään. Sen tuntee sydämellä. Hyvä niin. Valkea rapsuteltava pääsi kohteekseni. Kuvia katsellessa koen vahvasti, miten ihan elämässäkin ajatustemme valon määrä vaikuttaa päiviemme lopputulokseen. Sydämen valon kajastuksessa on keveämpää. Synkkyyden juovan osuessa päiviimme kaikki helposti vaipuu tummuuden syliin. Mietin mikä minussa on se pieni ratas, jota pyörittämällä voi valon määrää säätää. Se on sen rakkauden tiedostaminen, joka on koko ajan läsnä.

 

"Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää..." laulaa J.Tapio. Se suuruus, joka piirtyy sydämelle rakkautena ja luottamuksena on voimani. Sen avulla voin löytää uskon ja luottamuksen myös omaan itseeni ja pystymisiini. Se viipyy päivissäni valona ja voimana .  Opasteena teilleni se antaa suunnan. Eikä minun tarvitse epäröidä. Sen vahvuuden läsnäolossa saan levätä. Sen tuntemisessa askeleeni kuljettavat kohti valoa. Silloinkin kun on pimeää.Vaikken minä sitä näekään kuin sydämeni silmin.