Arjen avoin syli kuin itseään valoa kohti avaava kukka. Ilmassa on tuntunut kevään tuloa lupaava tuulahdus. Se tarttuu suupieliin ja kääntää niitä hymyyn. Se heilahtelee helmoissa ja jallittaa askeleisiin tanssintuntua. Lempeästi sain laskeutua omaani. Maanantain aamussa rivi suoraselkäisiä oppijoita, joiden tomeruudessa oli jotakin koskettavan suloista. Olivat semmoista ihan parasta jengiä:) Tänään kanssansa pujoteltiin säkkikankaan selkään raitoja kanoille. Ihan tavallinen ,mutta jotenkin niin paljon antava päivä asettui kulkuunsa. Kuin huomaamatta tuli mukava tunne ihoksi ympärille.
Allakasta kääntyy täyttyviä päiviä. Suostun antamaan huomioni vain yhdelle kerrallaan. Paljon odottaa tehtävää, puuhaa, hoideltavaa, suunniteltavaa. KAtsahdan voimaannuttajani suuntaan ja sydän sykkii rauhaisaa tahtiaan. Kaikki aikanaan. Huolikukan terälehdistä päätän nyppiä ilopaloja. Rakastaa, rakastaa, rakastaa....harppaan aina sen tylsemmän vaihtoehdon yli. Elämä on kuin karkkikauppa, sanoi viisaasti tänään työtoveri. Valintoja pullollaan. Voisinko omillani olla itselleni armollinen.
Tänään pyörähtelevät sanat ja ajatukset karusellissaan. Vatsanpohjaa kutittaa. Taitaa taittua talven selkä, vaikka lumivaippa on vielä vahva. Räystäältä kurkistelevat jääpuikot, joiden hanat jo avoinna jakavat pisaroitaan. Tyttönen lumoutui niiden tipahtelusta, "äiti kevät tulee", hihkaisi. Hiljalleen. Jospa annan itselleni luvan nähdä tuiskussa kevään keinun. Pian ovat pakkasnarskuvaiset askeleet vain muistoja valkoisesta talvesta. Elämän talvi kääntyy kevään valoisaksi kajoksi. Uutta luokse kuljettavien tuulten otteessa on monta lupausta. Tänään poimin vain ilon kukkia! Kaiken yllä paistaa aurinkosi.