maanantai 31. elokuuta 2009

TAuDin turJAkeTta karKoiTTamAsSa....

Tuuli riepottelee rivakasti hentoja pihakoivun oksia.
Oma oloni on kuin oksalla tuulessa huojuvalla...
Riepottelee ja vihmoo
tämä mokoma tauti.
Vie mehut ja voimat mennessään...
Ammennan sieluuni parantavaa sadetta.
Auliisti otan vastaan sen, mitä annetaan.
Kaikin voimin keskityn.
Pinnistelen ja ponnistelen.
Niiskautan.
Kuiskin sanat ilmaan
käheällä kurkullani...
Lääkitsen lämpimin juomin,
vitamiinein voimia takaisin tuleviksi toivotan.
Sympatiaa.

Tunnelmaa tervehdyttävää
viritän viluisen illan hämyyn.

Huomenissa syyskuu saapuu luoksemme.
Saavu ja vie pöpöt mennessäsi!

Sairastelupäiväni aatoksia....

torstai 27. elokuuta 2009

Syysflunssa koputtelee oven takana....



Sinä pidät minusta huolen.
Itse en olekaan viime päivinä ehtinyt.
On ollut niin paljon vaalittavaa, hoideltavaa,
järkkäiltävää,
toimitettavaa,
mietittävää, pähkäiltävää,
puuhattavaa,
puuskuttaen asiasta asiaan,
toimesta tuumailun kautta toiseen.....
Itsensä ohittanut olen.
Unohtanut, että minäkin pieni ihminen
tarvitsen huolenpitoa, hellittämistä hetkeksi aikaa.

JA siinäpä se sitten saapui
tuon kiireenvilskeen mukana.
Kolkuttelee jo ihan kynnyksellä.
Kipakasti kopautteleekin.
Kutittaa kurkunpäässä.
F L U N S S A
pyrkii päästä visiitille.
:(

Vällyn alle kääriydyn nyt
lämmintä hörppimään
ja
taudinturjaketta vastaan asettumaan!

Viikonloppuunne paljon vitamiineja
ja vointia voimakkaampaa!!



sunnuntai 23. elokuuta 2009

TuUMaiLua...

Muistoina mukavina
tuokioina tuhansina
talletettu kesä
sydämiin.
Arki arvaamaton
alkoi ja vei mennessään....
aika kiirii
ja kerää asioita hoideltavia riviin.
Mieli muuttuu mutkikkaammaksi
pakkoa ja täytymistä
kasaantuu muuriksi
ja olo riittämätön, ehtimätön valtaa alaa...
Pitäisi keretä tarttua niin moneen
tekemiseen
hoitamiseen
asioita juoksevia
kaikkialla...
KIIRE on kamala kaveri!
Tänään vielä pysähdyn...
Onko kiivettävä arjen portaita
Tiedättehän....
- mitä ylle aamusella?
-kuka kauppaan kerkiää?
-Saiko kirjat muovin ylle?
-Millä kuka minne ja milloin?
-Hau ja vuh mekin täällä venttaillaan!
-Hammaslääkäriin!!!!!
-Parturiin!!!!!
-Auto huoltoon tottakai!
-Onko pesty lempipaita??
-ja ja ja ja .....
-entä entä entä?????
HUH.

Hetkistä pienistä ihanista on pula.
Siispä niistä toveista tarkemmin tahdon nauttia ja
kiinni pitää.
Nojaan kättä poskeani vasten
mietin
pohdin ja
pähkäilen
tuumailen tuntuvan tovin.
NIIN.
Ei anneta arjen nujertaa.
Ei kiireelle valtaa.

Mukavia hetkiä
alkavaan viikkoon!

Arjellakin on paljon annettavaa...




perjantai 14. elokuuta 2009

AatokSiA auRinKoiSEn pErJAntAin



Yksin.
On joskus hyvä pysähtyä kuulemaan oman sydämensä puhetta.
Elämän tasaisilla poluilla
kun kaikki askeleet on turvattu
kulku pienen ihmisen suojattu.
KOmpastumisia.
Toisinaan askel ei kulje,
jalka ei jaksa nousta uuteen.
Sydämen ääni peittyy itkuun.
Ystävä.
Silloin on hyvä omistaa ystävä.
Yhdessä.
Toinen toistamme tukien.
Ilot ja murheet jakaen.

Otetaan vastaan
vilvoittava,
virvoittava,
puhdistava,
voimia antava,
lohtua tuova
SADE,
Jumalan hengen sadekuuro.
Annetaan sen ropistaa pisaransa yllemme,
KAstelkoon kaikellaan,
koskettakoon ropinallaan,
virratkoon valtoimenaan.
Loikottakoon lainehtivaksi maan...
...sydämen sateenvarjon saa sulkea.
Kun sydän saa puhua,
sielu levähtää.
Sateen jälkeen paistaa aurinko, sanotaan...
Ja uusi saa nostaa päätään.

Eletään
elämäämme
pysähtyen
kuunnellen
katsoen
sydän ja sielu avoimena
kaikelle.
Yksin.
Yhdessä.
Luottaen.



tiistai 11. elokuuta 2009

Ohi on.....

Viimeiset viipymiset vailla aamuvarhaisia herätyksiä vielä....
Vielä hetken saamme hengähtää hellässä lomasylissä...
Sitten pitää laittaa niin moni asia "parkkiin",
kesän jäljiltä
kiittää
ja kerätä.
Asettaa uusiin asemiin...
Antaa arjen koittaa.
Parkkeerata pauhuun syksyisten tuulien tulla.....
Ohi hetkeksi se vauhdin huuma....
...jossa aikataulut olivat ajankululta piilossa.
Ohi toviksi ihmettely ihanan uuteen loistoon heräävän luonnon.
Luonamme pian
hikinen haravointiurakka:)
Ohi pian makustelu kesäruuan
ulkona
keskellä Luojan ruokasalia,
taivas kattonamme.
Totuttava vatsojen kurninnan taltuttamiseen
sisätiloissa...
Ohi jo kukkaan puhkeamisten huumaava hämmästely...
Ohi kohta kalan nappaamisen venailu...
Ohi kesäretket kauneutta kurkistelemaan...
Ohi uuden oppiminen rakkaat jatkuvasti vierellä....
Ohi iltapulahdukset lähijärveen...
Ohi aamusalaatin napsaamiset
kasvimaalta aamukasteessa....
Ohi lapsilta riemu makoisten unien
omassa metsässä
aitan
kesätunnelmassa....

MUTTA:
Edessä niin monta ihanaa hetkeä.
Monta siunattua syksyn suloista sattumaa.....
Lukuisa joukko uusia asioita
muistettavaksi,
opittavaksi,
ihasteltavaksi,
ihmeteltäväksi,
kiiteltäväksi,
elettäväksi.
YHDESSÄ RAKKAIDEN KANSSA<3
HÄNEN SUOJASSAAN<3

TERVETULOA SYKSY!!!!!

torstai 6. elokuuta 2009

pieniä paloja- SUURIA TUNTEITA

Pysähdyn.
Viivähdän ... olethan vierelläni.
Kurkistan elämän laatikkoon,
tarkkaan tutkailen kesän annin.
Suljen silmäni ja katson sydämen silmällä....
Tuudittaudun tuntemuksiini.
Paljon uutta talletettavaksi.
Kuulostelen. Makustelen. Hymyilen.
Näin on hyvä.
Kiitän.
Olen saanut kasvaa taimenasi.
Versota...olla hoidossasi sinun puutarhassasi Isä!
Puhjeta kukkaan.
"Päästä puutarhuri elämääsi.
Anna Hänen karsia ja korjata hedelmää.
Päästä Jumala elämääsi."
(Jurgen Werth)
"Jumala ei ojenna meille karttaa,
mutta Hän ojentaa meille kätensä." (J.W.)
Avaan käteni.
Vaikka itse irrottaisin,
Sinä pidät siitä kiinni.
Kiitän.
Syksy tuo tullesaan uusia pinoja.
Vanhat antavat niille tilan.
Elämän pinossa on ihanan paljon kerroksia.
Jokainen hetki
on pysähtymisen arvoinen.
Kivikkoisenkin tien varresta voi poimia
kauniita kukkia....
...elämän kasvun ihmeitä!
Kiitän.
Hyvillä mielin siirrän katseeni ylöspäin.
Nautin tästä tovista.
Ammennan aatoksiin.
Kestän kivun. Siedän surun.
Ilosta riemuitsen. Rakastan kaikellani.
Olen kosketettu.
Kiitän.
Sytytän sydämeeni uuden palon.
Miten paljon olemmekaan saaneet.
Elämän.
Kiitän.

tiistai 4. elokuuta 2009

AaTOKsiiN saaPUi SYKSY...

Kesä.
Keväinen kaipaus kesästä muistuu mieleeni...
Piirtää kirkkain värein kuvan sydämeeni.
KAuan kaivattu, kohta ohitettu...

Kesä
Tarkasti talletan muistojen ketjun.
Kuvina, ääninä. makuina.....
Kiitoksen kohotan ilmoille!
Lahjasta Luojan.
LAsten "Vespaksi" ristimä pelättineito
olkapää notkahtaen
miettii,
muistelee...
Hymyillen iskee silmää-
-ei se ollut PELÄTTI,
vaan taisi olla HOUKUTTI:)
Kutsui mansikoita maistamaan niin lapset
kuin linnut...
Nyt painaa sangossa eilisillan sadekuuro.
Vanhalla kaivonkannella vietetään
haikein mielin
tätä lämmintä loppukesän päivää....
Syksyn tuoksu tuntuu jo nenässä....
Leikkimökin ulkokukat
riemuitsevat,
eivät tahdo kuulla syksyisiä sanoja.
Antavat itsestään vielä kauneintaan....
Kärpäselle kuiskaavat:
Vielä nautitaan kesän lämmöstä ja vaaleudesta!
Viilenevät
tummuvat illat
roikkuvat kuitenkin ihan jo tässä....
....lähestymässä.
Niin.
Pian väistyy vehreä vihreys
tehden tilaa
K E L T A I S E L L E
oranssille
punervalle
RUSKALLE!
Lyhtyihin sytytetään tuli
tuomaan lämpöä
illan viileyteen...
Siemaisen sieluuni kesäkukkien sulon....
Popsin suuhuni makoisan mustikan....
Siirryn kesän odotuksesta
S Y K S Y isiin aatoksiin...
Odotus.....
Pian se on tässä.
Kiitän jo siitä.

lauantai 1. elokuuta 2009

NiiTä NÄitä......

Siellä se häämöttää....
Oman kodin onni.
Kesä on ollut ihanaa aikaa,
kun on saanut ruokailla ulkona
terassilla.
Ei ole edes pieni sateen ropsuttelu haitannut.
Isolla ropinalla paettu seinien sisälle.
Monta mukavaista tovia yhdessä rakkaimpien kanssa.
Niistä kiitän!
Eilisiltana lapsilla oli lupa valvoa pimeäntuloon asti.
Sytytimme kynttilät
pariinkymmeneen lyhtyyn
ja
kodan edessä paloi ulkotuli.
Pidimme ikiomat kesäjuhlat
oman perheen
pieni juhlahetki.
LApset riemuitsivat....
Ja sitten tuli uni utuineen...
Viime kevään ikkuna/ovirempasta jäi
vanhan terassin takaovi
työttömäksi.
Aateltiin ensinnä polttaa risu/polttoroskakasassa.
Viime hetkellä pelastin sen kuitenkin....
Nyt se tönöttää metsässämme puiden välissä.
Joikainen keksii sille uusia tarinoita.
Mihin tuosta ovesta pääsee?????
Mitäs sinä luulet....
Heinässä pieni herkkä hetki.
Itselläni mieli herkässä....
Ukkokullalla huomisaamuna alkaa taasen työt....

Niitä näitä...
Aatoksia kaikenmoisia....
Kiitän Luojaa kesän kauneudesta.

Kaksi viikkoa ja lapset kirmaavat koulupoluilleen.
Nopsasti on aika taasen rientänyt.
Kirmannut suorastaan.

Kurkistusta syksyyn saa pian aloittaa....