Yksin.
On joskus hyvä pysähtyä kuulemaan oman sydämensä puhetta.
Elämän tasaisilla poluilla
kun kaikki askeleet on turvattu
kulku pienen ihmisen suojattu.
KOmpastumisia.
Toisinaan askel ei kulje,
jalka ei jaksa nousta uuteen.
Sydämen ääni peittyy itkuun.
Ystävä.
Silloin on hyvä omistaa ystävä.
Yhdessä.
Toinen toistamme tukien.
Ilot ja murheet jakaen.
Otetaan vastaan
vilvoittava,
virvoittava,
puhdistava,
voimia antava,
lohtua tuova
SADE,
Jumalan hengen sadekuuro.
Annetaan sen ropistaa pisaransa yllemme,
KAstelkoon kaikellaan,
koskettakoon ropinallaan,
virratkoon valtoimenaan.
Loikottakoon lainehtivaksi maan...
...sydämen sateenvarjon saa sulkea.
sielu levähtää.
Sateen jälkeen paistaa aurinko, sanotaan...
Ja uusi saa nostaa päätään.
Eletään
elämäämme
pysähtyen
kuunnellen
katsoen
sydän ja sielu avoimena
kaikelle.
Yksin.
Yhdessä.
Luottaen.
kiitos ystävä...tämä meni suoraan sydämeen..
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu ja kauniit kuvat, kiitos! =)
VastaaPoistaRunot ja ajatukset ovat kauniita...niitä saisi täällä blogimaailmassa vaikka enemmältikin viljellä:)
VastaaPoistaLuin ajatuksesi kahteen kertaan...
VastaaPoistaKuinka sinä osaatkin pukea kaiken niin kauniisti!!! Lahja suuri on sinulla!! Kiitos! juuri sellaista on elämä, välillä tasaista asfalttia, välillä sorateitä, välillä mukulakivikatuja, välillä metsäisiä juurakoita...
Ihanaa viikonloppua!!
Luin näitä postauksiasi monta kerralla. Sinulla on niin paljon kauniita ja puhuttelevaa, koskettavaa. Tuosta edellisestä postauksesta tuli haikeansuloinen olo, tästä turvallisen hyräilevä alakulossaankin.
VastaaPoista*halaa*
Kauniita ja koskettavia ajatuksia.
VastaaPoistaKiitos niistä.
Hyvää viikonloppua!!
^_^Piitis
Kaunis runo kauniilla kuvilla!
VastaaPoistaKIitos teille ihanat piipahtavaiset ystäväiset<3
VastaaPoistaIlahduin kovasti kommenteistanne!
Tuntuu hyvältä huomata, että rustaamistani aatoksista saan teillekin hyvää mieltä!
Halaan rutistan kaikellani teitä jokaista ja toivottelen auringon kultaamaa viikonloppua ja siunausta!
Luin myös minä täällä pariin otteeeseen tämän postauksesi... Tosi antoisaa ja siunaavaa!! Nuo kuvatekstien laulun pätkät tunnistin :) ...Ja jäävät kauniina melodioina soimaan heti mieleeni :)
VastaaPoistaAlempi postaus myös niin totista totta ja jotenkin ihmeellisen ihana!! Tietynlaista luopumista ja haikeutta kesää kohtaan sitä pieni ihminen kieltämättä tuntee, mutta syksy se saattaa pitää sisällään suurta suloista salaisuuttaan! ...Kaikella ihmeellisella ja uudenlaisilla asioilla :)
Siunaavin aatoksin, tk
Tuo kastelukannun yllä oleva katkelma tosiaan on eräästä kauniista laulusta. Sateesi anna langeta, henkes vuodata ja virvoita tää maa. Kun kirjoitin tähän postaukseeni perjantaipäivän päässäni ja sydämelläni olleita aatoksia, tuo laulu soi koko ajan mielessämi. En muista miten sanat jatkuvat, mutta tuo kohta ja sen sisältämä ajatus oli tosi vahvasti kiinni minussa ja on edelleen...
VastaaPoistaSe jotenkin sopii tähän syksyn saapumiseen...luopumiseen ja uuden vastaanottamiseen. Kiertelin tänään pitkään metsässämme, pihallamme, pellon reunalla, puutarhassa....kiertelin pysähdellen, kuin hetkeksi hyvästellen sen kauneuden, joka nyt on väistymässä antaakseen tilaa uudelle väriloistolle. Samoin tunnen , että koko olemukseni seestyyi ottaakseen sen sateen vastaan. KOhotin kiitokseni korkealle, ylistykseni liidelköön koivunsiementen seassa kohti ISää....
Kiitos :)))))
VastaaPoistaTäällä on ihana käydä pysähtymässä sanojen ja kuvien ääressä. Postauksesi ovat juuri sopivan mittaisia, helposti luettavia, koskettavia, voimia ja ajattelemista antavia, juuri sitä mitä tämä koti äiti tarvitsee :)))