Aavaa valkeaa

 

 Minä, joka aina palelen, olen viettänyt aikaani ihmeen paljon ulkosalla. PAkkasta arastelematta. Jalkojen alla narskuva lumi soittaa mieluisaa melodiaa. En ollenkaan kylläänny talviseen lumoon. Olen astellut ja ihastellut, ihmetellyt ja hämmästellyt. Ihan tässä omalla pihamaalla, oman metsän siimeksessä. Joissakin hetkissäni on ollut sellaista herkkyyttä, etten malta hakea kameraa niitä tallentamaan, vaan annan niiden hiljaa asettua muistikuviksi sydämeni galleriaan. Aatoksiini ne piirtävät jälkensä. Tässä päivässä oli paljon valoa. Auringon valon rinnalla minua puhutteli se valo, joka palaa pimeässäkin. Lukemisen alla olevasta kirjasta sovitan tähän sanat: "hyvä tyhjyys on täynnä valoa." Sunnuntaissani on ollut paljon hyvää ja valoisaa, vaikkei siihen ole osunut tavallisuutta ihmeempää.

 Ihan hetki sitten hämärtyvästä illasta huhuilimme kaksi nuorimmaistamme sisälle. Saapuivat posket pakkasen punastamina täynnä riemua. Olivat touhunneet salaisia lumijuttujaan:) Eilen illalla kiiri illan pimeässä kylmyydessä lämpöinen nauru. Menivät kotareitillä äitiä piiloon. LApset totisesti taitavat pienestä ilon nappaamisen taidon! Talven ihmemaa ympärilläni täytyn ajatuksella: pienessä on suuruus. Meissäkin. Tunnustamalla oman heikkoutensa, saa osallensa niin paljon. Aava valkea kauneus ,joka meitä ympäröi, puhuttelee. Muistatko vielä ensimmäisen hennon hiutaleen? Luojamme muistaa meistä heiveröisimmänkin. Antaessani tälle ajatukselle sijan, tunnen suuret turvalliset käsivarret ympärilläni. 

Tänään kiitän valosta. VAlkean lumoavasta kauneudesta, joka pian antaa tilaa uutta luoksemme tuovalle keväälle. Tänään kiitän ystävistä. Jokaisesta. Niin lähellä olevista kuin etäämpänä viipyvistä. Pian lähemmäs muuttavasta. Tänään kiitän pehelinsoitosta, joka kertoi minulle niin läheisen ja tärkeän päässeen turvallisesti kotiin. Pitkästä aikaa. Tänään kiitän kivusta. Opin ottamaan sen vastaan ja olevan osalleni tarkoitetun. Tänään kiitän tästä päivästä. Huomiselle on omat ilonsa, murheensa. Tänään kiitän ajatusteni antamasta lämmöstä. Lauluin sain kiittää suuruudesta ympärilläni, yläpuolellani, vierelläni, sydämessäni. Tänään kiitän. Tänään sormet sormieni lomaan laittaen huokaan. Miten paljon valoa sain  päivääni, joka tavallisuudessaan oli niin erityinen.