Muistojen ilta

Sunnuntaiaamun raskas muisto on vielä ihan tässä. Ihon alla. VÄlillä tuo kyyneleet silmiimme. Kullekin . Vuorollaan.  Vietimme sunnuntai-illan kodassa. Se oli Unskille rakas paikka. Iltapala syötiin kovin erilaisen tulen loimussa. RAkas ehdotti muistojen iltaa. Kukin vuorollamme suklaanappien voimalla kerroimme muistoja sinusta. Itkimme ja nauroimme. Muistojen ilo, ihmetys, hupsuus ja hassutus. Jokaisella omansa. Melkein viiden vuoden ajalta.

 Tyttöselle toi hämmentävää ihmetystä se, miksei Jumala vastannutkaan rukouksiin. Miksi Unskin piti kuolla, vaikka rukoili koko matkan eläinlääkäriin? Illalla jo itkunsa läpi jaksoi pohtia, että niin oli varmasti tarkoitus ja Unski on taivaassa. Lapsen usko ei lannistu. Sanoin, Jumala tietää paremmin kuin me ihmiset. Joskus vastaus ei ole odottamamme. Mutta aina huokauksemmekin kuullaan. Kotaillan jälkeen ihmettelimme kirkkaalla iltataivaalla tuikkivaa tähteä. Sieltä otimme vastaan iloisen hännänheilutuksen. Ja yhdessä vilkutimme takaisin. Siellä on hyvä olla nyt.

 Mietin, onko sopivaa, että suru ja kaipaus jäytää näin kovasti sydäntäni. "Vain lemmikki" , mutta minulle kovin rakas. En toppuuttele kaipaustani. Tallella on monta muistoa, joiden turvin jaksamme jatkaa matkaa ilman sinua. Tämä suru puhuu minulle. Miten tärkeää olisikaan aina iloita siitä, mitä on eikä surra sitä, mitä puuttuu. Tässä hetkessä on se, mitä tarvitsen. Mitään ei puutu. Siitä haluan pitää kiinni ja löytää riemuni syyn. Kiedon tyytyväisyyden tämän hetken ylle. Nyt ja aina. Niin toivon osaavani.

 Sinä rakastit palloja. Sinä viihdyit lasten seurassa. Sinä hurmasit monen monta sydäntä. Sinä vahdit ja vartioit. Sinä olit kaikessa mukana. Sinä nautit retkistämme. Sinussa oli hassua viisautta: "isi menee edellä" ja otit heti paikkasi polulla:) Sinä ihmettelit lintujen lentoa, oravien juoksua, paloauton ulinaa. Sinä olit lempeä. Juoksit aina kotiintulijaa vastaan. Kuuntelit neitosen lukemia satuja ja lauluja kuin ymmärtäisit. OLit mahtava maalivahti. Olit osa meitä.

 TArkoituksensa tälläkin. Uusia tunteita minussakin. Opittavaa elämän koulussa. Hymyilen itselleni ja huokaisen huomaamattani.Vielä keinahtelen kaipauksen mainingeilla. Mutta kiitollisuus keikkuu kerallani. Sain olla sinun erityisen emäntänä, ystävänä. Opetit minulle paljon. Luja luottamuksesi ihmiseen on kuin omani Häneen. Pienenkin rapsutuksen palkitsit aina iloisella hännänheilautuksella. Sama ilo kulkekoon päiviini. Pienistä rapsutuksista:) Eilen keksi nuorin neitonen katsellessaan kynttilää Riihipirtin illassa: aina kun liekki lepattaa, Unski katselee korkealta meitä ja heiluttaa iloisena häntäänsä:) Hiljalleen suru saa pukeutua iloisuuteen yhteisten hetkien helmistä.

 

Ohjasit ja opastit uutta kaveriasi. Osoitit paikan. Opetit tavoille. Olitte parivaljakko vailla vertaa puolentoista vuoden verran. Nyt meillä on enää hänet. Ihmeissään hämmästellen etsii  vielä Unskia. Missä viipyy tuttu juoksukumppani, painikaveri ja pallon perässä kisaaja?! Annamme nyt kaiken huomiomme ja hoivamme pienemmälle. Elämä Riihipirtillä haukahtelee eteenpäin. Yhden hännän verran vähäisempänä.

 

Helmikuu helmeili luoksemme.

Iloitaan siitä.