torstai 6. tammikuuta 2011

Eilisen muisto ja tämä päivä

 
 
 Eilinen päivä avautui eteemme auringon kultaamana. Tyyneys istui puiden oksilla. Tänään tuuli on vihmonut puuterilunta ympäriinsä. Aurinko viipynyt piilossaan. Minua on hymyilyttänyt. Olen myhäillyt ymmärtäen. Niinkuin päivät, olemme me itsekin. Erilaisia. Vaihtuvat tunnelmat ,mutta yksi pysyy. Se on rakkaus.
 
 Eiliseen syttyi lyhtyihimme  tuli tuikkimaan odotusta.
 
 Tänään eilinen on mukava muisto. Saimme ystävät vierellemme kotatulen äärelle. On hyvä joskus istua ja antaa asioiden vaihtua ääneen lausutuissa ajatuksissa. Tuntui turvalliselta antaa naurun ja ilon täyttää pieni tila välissämme. Tulen vaimea rätinä soi taustalla ja antoi ilollemme kauniin kehyksen. Vietimme "polvijuhlaa":) TÄssä kohtaa minun hymyni pyrkii ulos suustani ja sallin sen vaihtua tyytyväiseksi myhäilyksi. JOskus jokin kompastuskivi muuttuu kulmakiveksi. Minun kohdallani polvi on tehnyt sen!
 
 Tänään puut pääsevät laulamaan lämpöään takkaan. Suljen sormeni kiittämään. Sormet, joiden iholla vielä viipyy rakkaan kosketus. Tästä päivästä, eilisestä. NAutin tulen vaimeasta sävelestä. Liekkien leikkiessä sisimpäni asettuu tyyneyteensä. PÄivän tohinat saavat jäädä. Suljen silmäni ja huudan ääneti, miten tahdon kiittää. Kiittää ja luottaa. USkollisuuteensa, joka kantaa ajasta toiseen.

 
On aika syttyä, aika sammua. On aika olla vaiti, on aika puhua. On aika itkeä, aika nauraa. On aika kiireelle, aika levolle. On aika jaksaa, aika olla hauraana. On aika askelille, aika tyynesti pysähtyä. Mutta aina on aika rakastaa, luottaa, uskoa.

13 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta blogistasi!
    Minulla on nyt aika olla hauras ja uskoa ja rakastaa.. ja luottaa ja taas uskoa ja kiittää.... ja rukoilla.

    VastaaPoista
  2. Kuvat olivat niin tunnelmaan tempaavia: toivat hymyn huulille, puun, lumen ja savun tuoksun tykö...

    VastaaPoista
  3. Irmastiina,
    vaikeana hetkenä sinulle toivon kaikellani sen suuren luottamuksen tuomaa vahvistumista, hiljalleen. TArtu ajatukseen, ettei Jumala halua kaataa meitä kumoon salliessaan taakan yllemme. Toisinaan tekee mieli ihan huutaa, että miksi?!!Mutta suurin turvamme on uskoa ja luottaa, että elämämme on kantavissa vahvoissa käsissä. Kaikki kääntyy hyväksi aikanaan. Muistan sinua erityisesti! Yritän itse oppia kiittämään koettelemuksenkin hetkellä jo siitä, että kaikessa käy lopulta hyvin. VAikeus kääntyy siunaukseksi. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  4. Leena Lumi,
    JIPPII!!!! Et tiedä, miten mieltäni lämmittää, että joku ihastelee kuviani. Olen kameran kaverina sellainen YRITÄN ja EREHDYN ja hiljalleen OPIN-tapaus. Ilmoittauduin kansalaisopiston valokuvauskurssille, jota innolla odotan alkavaksi. Se on sellainen senioreille ja vasta-alkajille:) :) Olen kai kumpaakin....

    VastaaPoista
  5. Saattelin juuri ystäväni, kaukaa tulleen, matkallensa ja sitten poikkesin sangolle. Luin sieltä ihanan viestisi ja sen perään edellisen postauksesi. Mieleni on riemua täynnä onnellisista uutisistasi! Ihanaa. Kiitän ja iloitsen kerallasi. Meillä on hyvä Isä.

    Iloa loppiaisiltaasi,
    Anu
    ps. niin kauniita nämäkin kuvat....

    VastaaPoista
  6. MArja-Leena,
    ja vielä kehuja kuvista:) Nyt jo kehrään kissan lailla:)
    KIITOS!!

    VastaaPoista
  7. Anu,
    olen riemuinnut ja kiittänyt!! JA kiitokseni laittanut matkaan sinne, mihin se kuuluu. Isällemme.

    Ja kylläpä minua nyt ihan jo hyrisyttää ja ymmälläni olen kuvakehuista:)

    Vienosti hymyillen kiittelee.....

    Viimeisiin lomapäiviisi paljon ihania hetkiä!

    VastaaPoista
  8. Peikkotyttö Hanna,
    kiitos.
    PAljon kauniita ajatuksia luoksesi!

    VastaaPoista
  9. Minäkin aina ihastelen kuviasi. niissä on se sama herkkä henkäys kuin sanoissasikin..
    Hyvä leviää ja kauneus kasvaa täällä =)

    VastaaPoista
  10. On hyvä tässä pysähtyä Riihipirtissäsi ja kiittää mukana.
    Kiitos kun siellä olet♥

    VastaaPoista
  11. Niin kauniisti ja koskettavasti aina kirjoitat. Sinulla on hyvä sydän!
    Ja se välittyy myös muille..
    Kuvat ovat myös ihania, minä vasta opettelen hyvien kuvien ottamista, sain pukilta jalustan, niin yökuvista ei enää tule hujahtaneita! Kuvaaminen on taitolaji ja vaatii keskittymistä, itse tahdon olla hätäinen, mutta kameran kanssa on hyvä opetella hidastamaan :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥