Edessä uusi viikko. Arkiaamuisin huomaan tietoisemmin hiljaisuuteni kodin tyhjettyä. Hetki sitten maisemassa levännyt tummuus vaihtui hiljalleen utuharmaaksi tyyneydeksi. KAipaan hiihtämään. Mietin, josko uskaltaisin tällä viikolla yrittää. Polvi on ajoittain jo lähes kivuton. On toimittanut tehtävänsä. Niin uskon ja luotan. Monta tyynen mielen tovia olen saanut kuin huomaamatta. Aikaa ajatella sydämellä. Ei vain itseään. Ehkäpä tasainen harmaus ulkosalla on virittänyt aistini valoille ja varjoille. Ehkä sen on tehnyt monet sanat, jotka ovat minua puhutelleet.
Eilen istuessani kuulemassa Hänen sanaansa, jäi sisimpääni vahvana ajatus. Miten tärkeää on kyetä unohtamaan, antamaan anteeksi. Muutoin rakentuu anteeksiantamattomuudesta sisällemme katkeruuden taakka. Sen kitkeminen juurineen vaatii omansa. Vie voimia ja turruttaa. Koen onnistuneeni, en löydä katkeruuden versoja enää. Avullaan ne olen kitkenyt. En yksin enkä omillani. Me olemme heiveröisiä. Onneksi, sillä itseriittoisina olisimme kovempia. Lempeytensä pehmittää. Antaa suloisemman tunteen sisällemme, kuin unen turvan valveillaollaksemme ja jaksaaksemme.
Minussa viriää uutta. Kuin kevät tekisi tuloaan. Olen innoissani huomenna alkavasta valokuvauskurssista. Hymyilyttää. Pääsen oppijaksi. Aamupäivän 2 ja puoli tuntia ovat taas erityisen vuoteni lahjoja. Aion olla vastaanottavainen oppija. Neito 14vee tekee lapasia koulun käsityönä. Esitteli lankaansa ja aikaansaannostaan. Autoin pudonneen silmukan kanssa. Miten sinä osaat, vaikket ikinä itse tee?kysyi. Niin. Miksipä en tarttuisi puikkoihin tahi koukkuun?! Innostun tästäkin. Uudesta. Rakas yllätti perjantaina valkoisilla tulppaaneilla. Olin iloinen!
Oi! Riihipirttiin on tupsahtanut plakaatteja. Olen niistäkin iloinen.
Kiitokseni kajautan Maritalle, Irmastiinalle,Liisalle ja Purnauskikselle.
Tunnustuksen myötä on haasteena kertoa tahi ihan paljastaa itsestään 7 seikkaa.....
Teen sen lyhyesti ja ytimekkäästi. 1. Onnenlukuni on 7. 2. Uskoni on vahva. 3. Iloitsen rakkaistani. 4. Itku tulee herkästi niin murheen kuin riemunkin. 5. Odotan perjantaita. Näen ystävän. 6. Kello on 10 ja minä olen aamutakissani:) 7. Kupponen kuumaa, tärkeä kirja ja musiikki kuuluvat moneen aamuuni nyt.En yksilöi plakaatteja eteenpäin....jokainen täälläkävijä sen saa mukaansa napata!
Tästä tulee hyvä viikko.
Iloitaan siitä kaikesta, mitä meille on annettu. Ei surra sitä, mitä meillä ei ole.
Näin on hyvä.
Jos lähdet hiihtämään, ole varovainen polvesi kanssa!!!
VastaaPoistaKaunis ja ajatuksia herättävä postaus taas... miten vaikea onkaan välillä tuo anteeksianto.
Hyvää valkuvaus"koulua"...:)
Kiitos sinulle Irmastiina, uskollinen Riihipirtillä piipahtajani!
VastaaPoistaLupaan olla varovainen, jos ladulle uskaltaudun. Hiljalleen vain hetkeksi ensin....ei vielä tänään eikä huomenna. Huomisen riemu olkoon valokuvauskurssissa:)
Valoisia ajatuksia viikkoosi!
Oih ihania kuvia ja ajatuksia taas...taidan olla vaki-kyläilijä minäkin :)
VastaaPoistaSama täällä, pakko aina käydä rohkaisua hakemassa, sanasi ovat usein niin ihanan lohduttavia, niinkui nytkin tuo anteeksianto.Se on välillä niin vaikeaa, kun ei edes älyä, että sillä selviää monesta surusta.
VastaaPoistaPitäisi osata olla onnellinen ja iloita pienistäkin asioista.
Käsitinkö väärin, mutta oletko jäänyt esim.vuorotteluvapaalle vaiko? Minua niin kietoo myös tuo ajatus, saisi vain olla, vaikka klo 10 aamulla aamutakissa viikollakin ja hiippailla hissukseen kotona, odottaa pojat koulusta ja valmistaa heille ateria, vielä Väinöä pitemmille lenkeille päivällä, siivota tupsutella ja leipoa, käydä aamuisin jumpalla etc.. Huoh..sitä minä haluaisin.Miten vaan sen voisin saada mahdolliseksi.;=O sitä kyselen itseltäni.
Toivon Sinulle ja perheellesi ihanaa viikkoa.
Iloisesti tervehtien täältä heittelen hymyni myös Kodinhengelle! Iloinen olen visiiteistäsi. Tulehan taas...
VastaaPoistaIloa alkaneeseen viikkoosi!
Tuija,
VastaaPoistaolen viime elokuusta alkaen ollut vuorotteluvapaalla luokanopettajan työstäni. Palaan ottamaan vastaan uutta ekaluokkaa vasta ensi elokuulla.
Kukkarossa tämä vapailu tuntuu, mutta olen saanut jokaiseen päivääni jotakin niin mittaamattoman arvokasta, ettei sitä voi missään valuutassa mitata!!
Vapauteni ensimmäinen ilo oli saada saatella oma lapsi koulutielle. Ja joka päivä saan kuulla koululaisten kuulumiset tuoreeltaan kun kotiin palailevat. KAikkea tuota, mitä kirjoititkin kommentissasi tämä vapaus mahdollistaa. SUOSITTELEN lämmöllä!!
Iloa ja voimia viikkoosi!
Voi kun ihanaa luettavaa sinulla on täällä.
VastaaPoistaKiitos kun vierailet, niin minäkin löysin tänne.)
Lapset todella tarvitset äitiä kouluiässäkin.)
toivon Iloa elämääsi, ja siunausta koko perheellesi!
♥
Heippa Tinttarus,täällä ollaan ja jätän jonkunlaisen puumerkin käynnistäni!
VastaaPoistaOletko loukannut polvesi,ja onko jo parantunut senverran,että aiot hiihtämään??
Meidän vanhin lastenlapsista on ekaluokalla,ja opettaja on tärkeä ja ihana. Sinä olet opettanut niitä pienempiä,hieno homma:)
Minäkin saan olla asallisena kirjojen päällystämisessä,olen tärkeä:)
Ihana lukea raamatunkohtia täällä, ja anteeksianto on vapauttavaa. Minä olen käynyt joitain lapsuudenaikaisia muistoja Jumalan edessä lävitse. Sielunhoito olisi seurakunnissa toivottavaa,mutta ei ole heitä.
Jotkut uskoontulleista tarvitsisivat sielunhoidollisia keskusteluja.
Blogisi on hyvä ja kirjoitat ajatuksia herättävää tekstiä,kiitos!
Kiitos kun vierailit luonani Tinttarus enkelihöpsö!
VastaaPoistaSe anteeksianto on vaikeaa oppia, mutta jos sen taidon omaa niin omakin kulku täällä on kevyempää. Ei raahaa turhia mukanaan.
Kaunista päivää sinulle !
Ensivisiitillä.
VastaaPoistaKauniita ajatuksia sinulla täällä blogissasi ja kauniit ovat myös kuvasi.
Mukavaa illanjatkoa!
Kauniita ajatuksia!
VastaaPoistaKatkeruus tuhoaa kaiken kauniin sisältä ja on kuin vierivä lumipallo.Minäkin uskon anteeksiannon voimaan <3
Innostuksen tuulet siellä puhaltavat...onnea huomiseen kurssiin!!
Ja kyllä.......tästä tulee ihana viikko!!! :)))
Kuule sinulle on myös minun blogissani jotain.
VastaaPoista