Pieniä vihreitä versoja

 Eilen alkoivat pienimpämme kuoroharjoitukset joulutauon jälkeen.  LApsen ilo on kuin siemen, joka pudotessaan alkaa kasvattaa versoja. Riittää poimittavaksi saakka eivätkä ne versot kuihdu. Eivät nuukahda veden puutteesta tai väärästä lämpötilasta. "Äiti, minulle sanottiin, että olen vahvaääninen soolon laulaja!" Riemu hyppeli kilpaa tytön kanssa rappuja ylös. Isälle tärkeät terveiset kerrottiin hetimmin kotiin saavuttua. Ilo pulppusi ja pomppi. Ja tarttui. KAsvatti verson aikuisen sydämeen.

Sunnuntaina pääsevät lastentapahtumaan laulamaan. Tyttönen saa laulaa soolon laulussa, jossa pyydetään Herra, anna mun tehdä pieniä tekoja, kylvää siementä hyvää....

Se hyvä siemen voi olla niin pientä. Hymyn häivähdys, joka omilta kasvoilta hypähtää ja kenties tietämättään vie ilon murheellisemman luo. Pieni kosketus. Ele taikka teko, joka ei ota itseltä mitään, mutta antaa toiselle paljon. Sana, jolla lohdutat tai kerrot, miten tärkeä toinen on. Tänään kaupasta tullessani lastasin ostokset autoon ja lähdin työntämään tyhjää kärryä takaisin kaupalle. Vanha mies pysähtyi vierelleni ja ojensi jo ryppyisen kätensä, antoi hymynsä ja kiitoksensa kun sai kärryni:) JA minä palasin autolle uusi pienenpieni ilonhippu taskussani.

On tärkeää saada osalleen pieniä ilon siemeniä. Voisipa niitä säilöä purnukkaan pahan päivän varalle! TAi laittaa kuoreen ja postittaa toiselle. Kävellessään nakata taskun pohjalta tuulen kuljetettavaksi! Sujauttaa rakkaan eväspussiin töihin lähtiessä! Heitellä yltympäriinsä, kaikkialle, jokaiselle, joka juuri siihen hetkeensä ilonsiementä kaipaa.

JOskus tulee tunne, että haluaa jollekin erityiselle pyytää ilonsiementä päiväänsä. Sen tuntee, tietää sydämessään. Minnekä silloin heitän toiveeni?! Kelle huhuilen tahtoni?! Kuka kuulee kuiskaukseni?! Siemenistä suloisin on varmuus siitä, että sydämelle kerran kylvetty kasvaa siellä vihantana ainiaan.  JA versoista riittää jaettavaksi, annettavaksi, eteenpäin vietäväksi.

Tuuli on tuivertanut viileyttä. VAan lämmin ilo läikähti minussa, kun postipojan matkassa kulki luokseni kaksin verroin iloa! Toinen hypähti villatakkini pielukseen lämpimänä ajatuksena  täältä .
Ja toisen saan kietaista kaulalleni arpaonnen tuomisina täältä.
Kylvetään iloa ympärillemme! Aina jossain on joku, joka sitä kaipaa!