Tule joulu kultainen

 

Ajatuksissani kapuan kohti suurta. MAlttamaton sydän lyö odottaen. VApahtajamme syntymäjuhla on kohta jo tässä. Koettavana, vastaanotettavana. Minä avaan sydämeni ovet ja tuuletan sisintäni. Mieli on lohdullinen ja tyyni. Nyt jo saan käännyttyä kohti tulevaa iloa. Otan joulun vastaan kaikellani ja annan itselleni luvan olla kuin pieni lapsi.

Kotia on hiljalleen laitettu juhla-asuun. RAkas haki  kahden pienimpämme kanssa kuusen. Se odottaa terassin nurkalla pääsyä paikalleen. NAutin kuusen tuoksusta. Sitä on kotimme saanut jo itsenäisyyspäivältä asti suurissa havukimpuissa. Muistoissani palaan lapsuuteen....kauas mummolan jouluun. Miten voimakkaana kultaisena muistona minussa elää joulukuusen koristelemisen tärkeys. NAutin siitä yhä! Jokainen enkeli, pallo ja kristalli asettuu omalle sijalleen rakastavin sormin. Yhdessä lasten kanssa. Joka ikinen somistus saa ihailun osakseen.

 

 LAhjat ovat peittyneet kääreisiinsä ja odottavat piiloissaan. Jokainen saa jotakin kovasti toivomaansa. Jotakin tuiki tärkeää. Hyödyllistä ja pientä yllättävää. LAhjoissa tänä vuonna vähän on paljon. Joulussa tärkeintä se ei saa olla. Tärkeimmän olemme jo saaneet. KAuan sitten. Sen suuren rakkauden alla haluan levätä tämän juhla-ajan. Omieni lähellä.

 Keskiviikkona sain liikuttua koululaisteni juhlassa. Levänneenä. Iloiten siitä, että tämä vuosi tuli luokseni. Lumihiutaleiden tanssin lumoihin keinahtelin liikuttuneen hymyilevin silmin. Tyttönen aivan säteili valkoisissaan. Miten tärkeää oli, että jokainen pääsi esiintymään. Kaikilla oli osansa, paikkansa. Tonttupoikani toivotti joulua tervetulleeksi luokkansa kanssa. Runon reipas rytmi soi ajatuksissani. Olin niin ylpeä omistani. Kiitollinen. Näissä hetkissä on arvonsa.Seimikuvaelma kosketti puhtoisuudellaan, vilpittömyydellään sisintäni. Kuljin tuohon yöhön vuosien taa ja sain löytää kirkkaan tähden alta lahjan. Armon ja rakkauden lahjan.

 Illalla tyttö pyysi, että äiti, istahda tähän sängylle, kun minulla on paljon kerrottavaa! Ja olihan sitä. Äidin kyyneliin saakka. Miten monenlaisia kyyneleitä olenkaan tällä viikolla itkenyt. Kertoi, miten hyvältä tuntuu tietää, että äiti ja isä huolehtivat. Turvallisena saa käydä unten syliin, kun luottaa, että aikuiset eivät ennen nukahda! Jatkoi: kaikista huolehtii Jumala, eikö niin äiti?! Jutustelimme pitkän tovin. TAlletin sanat sydämelleni. Ne ovat siellä antamassa voimaa ja luottamusta hyvään. SAivat valon tuikkimaan tummuuteen. Kiitollisena lapsen askeleita valaisevasta suljen sormeni ja hymyilen.

JOulun syliin saamme istahtaa ihan pian. YStävän kortin sanat "Iloisella odotuksella on siivet" muistuu mieleeni ja näinhän se toden totta on. Joulun odotuksen siivin kohoan korkealle, kauas huolten ja murheiden luota. Täytän jokaisen hetken ilolla siitä, mitä meille on annettu! Arki saa tuokioksi väistyä.