RAitoja

 Istuin ompelukoneeni seurana. Raitaa. Surinan soidessa korvissa, mittailin mietteissäni oman sydämen kankaani raitoja. JOuluisessa kankaassa punainen, beige ja valkea , mutta nyt omien joulusävyjeni seurana tummempi raita. Miten se onkaan todellisuutta, että juuri kun tuntee olevansa pehmeässä sylissä elämässään, niin huokaukseen asettuu painava taakka. Rikkinäisyyteni, säröni tunnen tänään kipeämmin. Ristiriita asettui rakkauden tunteen rinnalle.

 

 Kunpa omaa itseäänkin voisi tarpeen tullen somistaa. Kuin tuolit joulupukuunsa. JOs voisi itsensä ympärille kietaista nyörin, rusetin. Keventämään tuntoja, antamaan silauksen suloisen. Peittää tummuuden tunnon, työntää pois turhan taakan. Asettaa sivummas sydämessä kuplivan kummastuksen. VAan kun on saanut lahjakseen tuntevan sydämen! Kiitollisuuteen pitäisi kietoa kipukin. Ei sitä suotta jaeta. TArkoituksensa silläkin, niin yritän kääntää itseni taas muistamaan. Tämäkin lasti, jonka alla olkapääni painuvat, on suunniteltu, osalleni aiottu ja tarkoitettu.

 

 Joulua on tänä aamuna laulanut sydämeeni Carola. I denna natt blir världen ny....KLIK!

Ajatuksissani olen matkannut kauas ensimmäiseen jouluun.....Tänä vuonna jouluuni värittyy uudenlainen tunnelma. Sen sanoiksi pukeminen on vaikeaa. Se tunne, joka valtaa sydämeni sopukat. Se kiitos tuona yönä annetusta. Uudesta. Sa rakkaus joka säteili tallin pimeässä lämpöään. Sen lämmön tahdon pitää sisimmässäni. KAikellani ottaa vastaan sen suuruuden.

 

Tätä hetkeä reunustaa haurauteni. Kuuntelen sen ääntä. Itketyn itkun vaimeaa tuntoa. Voisipa sen jo laittaa pakettiin. Pois näkyvistä. Ottaisin esiin kun ensin vahvistat. Kun annat voimia kestää. Kun luottamus asettuu takaisin aloilleen, luottamus hyvään. Luja tunne siitä, että tämä kipu tarvittiin nostamaan esiin jotakin ,joka kääntyy siunaukseksi.

 SYdämelle lasketaan. Sieltä nostatetaan esiin. Sydämeni ääniä olen ehtinyt kuunnella tänä erityisenä aikanani uudella tavalla. Nöyränä. Suuressa sylissä on hyvä olla juuri nyt, heikkona ja silti suuren rakkauden vahvistamana. KAtsahdan kirjan ylle laittamaani pehmeää sydäntä. YStävälle. JOkaiselle erityiselle jotain pientä. Kertomaan, että on tärkeä.

 Pikkuinen pyysi uutta tukkaa. Tiesi tarkkaan, mitä tahtoi. Pitkät palmikot jäivät kampaajalle. Nyt leikkaan tumman raitani kuin palmikon. Etsin sille tarkoituksen. PAketoin. Ja annan CArolan jatkaa hoivaamistani laulullaan.

 

Istahdan sohvan pehmeyteen ja hymyilen. Mustempi saa värit loistamaan kirkkaammin. Kunhan vain näen!

 Herra on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän,

hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Ps. 34:18