Hetkiä juhlan mentyä

Joulun maut alkavat hiljalleen olla enää muistijälkinä minussa. Äiti ilahdutti tänäkin vuonna minua taatelikaakkusella. Minä niin tykkään sen muistoja tuovasta mausta. Se siirtää minut pieneksi tytöksi mummolan jouluun. Muistojen maku on rikas ja rakas. Aattoaamun puurot mantelilöytöineen lusikoitiin tänäkin vuonna kotavalkean äärellä lumikauneuden keskellä. JOuluaaton hartautta kuulimme tutun papin sanoissa. Juhla-aterian maut ja tunnelmat ovat nyt muistoina sydämellä.

 

 Joulu saa vielä hetken viipyä luonamme. Tunnelmaani hieman tummentaa luokseni saapunut kipu. Vyötäisiltäni visiitilleen varasi sijan. KAverikseen kehooni sai kipuilevan polven. KArvakavereitamme ulkoiluttaessa joulun alla sattui haaveri. Juosta jolkotti tohinan tuoksinassa polveni syrjään ja jätti kivun ilkeän. Tahtomattaan ottavat osansa oloilun pehmeydestä. Miksi, miksi? Sitä mietin ja muistuttelen heti perään, että murehtiminen ei tässäkään auta. Pitää pysähtyä. Aivastellen availin eilistä lumiaamua ja muistin vanhan sanonnan: ei kaksi ilman kolmatta:) Tähän aamuun sain hetkeksi 9vuotiaamme höpöttämään unikuvistaan vierelleni. Sitten jo kipaisi poika keittiöön ja hymyillen kuuntelin kaakaonsa valmistumisen ääniä.

 Vielä sytyttelen aamuhämärässä kynttilöihin liekit. Vielä sipaisen kuusen koristeen kimaltelevaa pintaa ohi kulkiessani. Siirrän oksalta toiselle. En halua päästää käsistäni tätä aikaa, joka antoi omansa. Eilen jo rakas kipaisi aamuvarhain töihin. Aloitti arkensa. Jäin peittojen alle lämpimään. Sain nousta kahvin tuoksuun, kiitos isommalle tyttöselle! Pienemmät kisailivat lautapelejä ja tutkailivat aattoillan saamisiaan. Arki saa osaltamme vielä odottaa! Hiljalleen kääntyy katse taaksepäin ja aatoksista avartuu tila uuden tulla. Siipien suojissaoloa, sitä toivon. Hetkiimme saapuviin.

VAlkeus istuu tiiviisti kaikkialla. Minä tyydyn nyt hetken sen kauneutta haikaillen katselemaan läpi ikkunan. LApset pukevat ylleen ja valjastavat voimansa lumitöihin. Sen jälkeen saavat heittäytyä sen lumoon. Tekevät tunneleita kinoksiin. Liukuvat,laskevat ja hyppivät. Minäkin haluaisin. VAan nyt on aika minun olla aloillani. Illalla saan kuunnella kotatulen laulua. Kertaako menneen  mukavia murusia vai tuoko  jo lähelle tuulahduksen tulevasta. Kuuntelen.Luottavaisin sydämin.