tiistai 30. marraskuuta 2010

Sydämen ääntä

 Tänään, viimeisenä marraskuisena päivänä käänsin hetkeksi aatokseni taaksepäin. Tunsin sydämelläni lämmön läikähtävän. On astuttu jo melkein joulukuulle. Tätä minun erityistä vuottani. Jokaisesta päivästä avaan itseni kiittämään. Tämän erityisyyden äärellä olen saanut kulkea syksystä joulun kynnykselle jo. Käsi kädessä ilon kanssa. Tänään pieni hentoinen haikeus ottaa sijan minusta. Se on se pienten enkelten kaipuu. Vain pienenpieni. Siirrän sen hymynhäiväksi suupieleeni. Sitä touhua päiviä ennen kuin enkelten laulu raikuu, sitä en kaihomielin mietiskele. Muistelen hetken ja siirrän sitten sivummas. Sen  aika on sitten taas. Nyt nautin muusta. Työ odottaa. Ja uudet enkelit.
 Tänään olen iloinnut lasteni tarmokkuudesta. Pakkasen kireä ote ei haitannut näitä kahta suksijaa. Saapuivat koulusta kuin raikas tuulahdus. Sain kahdesta suusta kuulla päivän tapahtumista ne tärkeimmät välähdykset. Tonttuesityksen harjoitukset. Joulun salaisuuksien valmistelut. Pakkasleikit koulun pihalla. Opettajan ohjeet. Ehdin ymmärtää miten tärkeää on, että joku lähellä välittää, kuuntelee. Hetkessä mupeltavat välipalansa, pukevat lämpöistä ylleen ja  hiihtävät pitkin peltoa. Joulun soisi jokaiselle olevan täynnään lämpöä, läheisyyttä. Välittämistä, ehtimistä. Jaksamista ja toisen huomaamista. Elämässä tulisi jokaiselle riittää se joulunlämpö jokaiseen päivään. Sydämeen.
 
 Haluan nähdä lähelläni olevat. Kuulla ilon kilinän ja aistia murheen helähdykset. Pyydän taas voimia jaksaa kantaa niin omani kuin toisen. Hän puhuu sydämelleni. Hänen voimastaan saan lisää omiini. Hänen rakkaudestaan riittää. Hänen kuulemisestaan ammennan päiviini. Hänen edessään asetun ottamaan vastaan. Hänen suuruudestaan saa osansa jokainen. Jokainen, joka haluaa. Minä haluan.
 
 Ollaan tähtenä toisillemme. Anna minun loistaa valoasi. Viitoittaa tietäsi kulkijalle. Askelissasi vaellan luottaen eteenpäin. Tuikkikoon silmistäni Sinun säteilysi.
 
 
 Sydämelleni on puhuttu paljon. Ei ehkäpä enempää kuin ennenkään, mutta selvemmin kuulen nyt. Haluaisin sulkea syliini niin monta. Läheltä ja kaukaa. Tarjota auttavan käteni. Avata sydämeni kuuntelemaan, välittämään. Sinäkö puhut kauttani? Tänään olen pohtinut , ymmärtänyt, etten vain itselleni tätä saanut. Tätä erityistä vuotta. Sydämessäni asut Sinä. Niin suuri rakkaus asettunut pienen ihmisen pieneen sydämeen. Siitä riittää välittämisen voimaa jaettavaksikin. Puhu! Minä kuuntelen.
Talveen on asettunut valkeus. Tänään aurinko säteillään sai maiseman kimmeltämään. Kaikki ympärillä oli kuin kaunis satu. Satu, johon oli hyvä pysähtyä. Ja antaa sydämen puhua. Antaa sydämen kuulla. Ja välittää. Tänään olen astunut joulun taikaan. Kulkenut pienen aasin askeleet. Tuikkinut tähden lailla. Kiittänyt tallin suojasta. Silittänyt lapsen poskea. Ja kiittänyt. Lahjoista suurimmasta!

6 kommenttia:

  1. Positiivinen ja lämminhenkinen postaus! Mukavaa alkavaa joulukuuta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kaunis, todellinen valonhenkäys ja tunnelma..
    ihanaa alkavaa uutta kuukautta, Joulun juhlaa lähestyen..

    VastaaPoista
  3. Kiitos sinulle siitä että olet siellä Riihipirtissäsi♥
    Kauneinta joulukuun aikaa toivotellen
    Maria

    VastaaPoista
  4. Sisälläni läikähti ilo ja kiitollisuus! Rutistan sinua ja lähetän erityistä joulumieltä, Isän läsnäoloa ja siunausta adventtiaikaasi. Ystävyydellä Anu

    VastaaPoista
  5. Niin kauniita kuvia ja ihanaa tekstiä, pisti ajattelemaan montaa asiaa :)

    VastaaPoista
  6. Olipa kirjoituksesi lämmin ja tunnelmallinen. Hyvää joulunodotusta Sinulle.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥