Pienin askartelee koulun kerhossa joka toinen viikko. Ylpeänä toi kotiin viime kerralla käden. Kipsiin valetun ikiomansa. Pysähdyin ihastelemaan. Ja kumpusi mietteitä sisältäni hetimmin. Käsi toisen kädessä. Käsintehty. Käsitän. Mitä minun käteni tekevät? Kohotan ne kohti korkeinta. Heilautan niillä jäähyväiseni . Kirjaan ylös aatokseni. Kiedon rakkaitteni ympärille, silitän, paijaan. Kosketan. Pyyhin pois kyyneleet, niin ilon, surun kuin liikutuksen. Käteni väsyneenä painan poskeni alle ja kutsun luokseni unen, levon. Poimin, asetan, ripustan.....
Tyttönen seurakunnassa tekemänsä enkelin kiinnitti käsin taitavin, ehtivin, lohduttavin. Käsittääkin ehdin enemmän. Käsittämättömän paljon!
Käsi toisensa kädessä minun luokseni saapuivat tällä viikolla ilo isompi mittaansa ja murhe huolentuova. Ratkaisun tekeminen omassa elämässä on joskus pitkä prosessi. Minulla on ollut nyt aikaa kuunnella itseäni. Mietteilleni olen löytänyt tarpeeksi tilaa. Ihmetykseni, hämmästykseni on saanut paikan oman. Vastauksille on auennut ovi. Sydämeni äänelle olen itse riittänyt. Olen kulkenut Isän kanssa käsikkäin. Ilon toi luokseni päätös. Nyt vain odotan. Suuri askel on ottamista vaille askellettu. Vieköön se minua eteenpäin. Niin tyynellä kuin myrskyllä.
Esikko täyttää ensi viikolla 18. Silti minulle se sama pieni, rakas ja tärkeä. Satutti itsensä tuo urheilevainen. Nyt odottaa mailat ja pallot viikkoja ja viikkoja. Nyt odottavat autokoulun ajotunnit. Solisluu tarvitsee aikansa palatakseen eheäksi. Muistin taas, että hauraita olemme. Minuun sattuu, kun katson kasvoihinsa vakaviin. Vaan kiitän, ettei mitään pahempaa. Niinkin voisi olla. Pahemmin. Siksi käännän kiitokseksi iloni rinnalle tämän tummankin. Käsikkäin. Niin moni tässä elämässä.
Kuljetaan iloiten
käsikkäin
kiittäen.
Käsi on aarre.Ja nuo suppilovahverot:D Emme onnistuneet saamaan niitä yhtään tänä syksynä kun täällä rannassa niin kuivaa.Jos lähempänä olisitte ostaisin monta purkkia :D
VastaaPoistaPotilaalle parhainta paranemista ,sinun hoidossasi!Ja miettimään jäin mitähän olet haaveillut toden tuntumaan..
Lämmin käden sipaisu täältä sinulle♥
maria
Itsekin olen kovin pohtinut sitä, miten ilo ja murhe välillä kulkevat käsikkäin. Onneksi olen päässyt elämässäni siihen tilaan, että vaikka huolia on, ei se peitä alleen hymyä! Hymy siis sinullekin!
VastaaPoistakauniin enkelin tyttö on tehnyt ja ihana tuo käsi on aivan ihana.. aarteita äidille.
VastaaPoistaSitäpä se elämä. Iloa ja murhetta. Molemmissa makunsa, makea ja karvas. Vaan sopivat yhteen ja tekevät elämästä sen mitä se on.
VastaaPoistaHymya ja iloa. Ne löytyvät aina jostakin!
nuo hurmaavat, taitavat kädet..
VastaaPoistaniin monessa mukana, niin vaikuttavat..
ihania taiteita ovat lapsesi kädet tehneet ja joskus joutuvat lepoonkin..
olen itse miettinyt myös monessa käsien osuutta, mukana oloa, herkkyyttä, läsnäoloa..
kuuntelen usein kämmenpohjan pisteen juttelua..Halaus!
Kauniita kuvia jälleen. Pikaista paranemista sinulle! :)
VastaaPoistaKuivattuja suppilovahveroita IHANAA
VastaaPoistaEnkeleita Sinulle.
Kaunista adventti aikaa Riihipirttiin!
VastaaPoistaTiedän tunteen minun pienokaiseni täytti 18 viime helmikuussa. Vieläkin on mielessäni se pieni ja suloinen. Välillä muistutan itseäni että hän voi kokeilla siipiään minä hetkenä hyvänsä joten jokainen hetki jonka saan viettää hänen kanssaan on arvokas. Kauniita kuvia ja niin ihanasti kirjoitettu niinkuin yleensäkkin sinulla <3
VastaaPoistaMistä tietäisimmekään että olisi ilon aika jos ei niitä murheen aikoja olisi ollut.
Käsintehdyt ovat parasta mitä tiedän, kaikki....
VastaaPoistaPäätösten tekeminen on välillä vaikeaa ja sitten kun sen on tehnyt, tuntuu kuin se olisi suuri helpotus.Sitten vain se askel....
Mukavaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi.
Arvokas taito huolen ja murheen keskellä löytää elämästä niitä iloisiakin asioita ja olemaan kiitollinen niistä. Sitä opettelen myös minä. Paljon iloa joulunodotukseen!
VastaaPoista