Jomotusta ja odotusta

 Onkohan se niin, että kun mieli haavoittuu ja sydänala saa kolhun, heikentyy fyysisestikin. Ihminen on kaikkineen hauras kokonaisuus. Särö lähtee leviämään. Niinpä kai, sillä heräsin tähän aamuun aivastusten saattelemana. Kurkkukipu oli ottanut oman paikkansa ja harteilla viihtyi ilkeä juilinta.

 Toisaalta sanotaan, että positiiviset ajatukset vahvistavat. Niinpä. Olenkohan milloinkaan työssäollessani selvinnyt marraskuulle asti ilman syysflunssaa. En. Siispä tässä tautipahasessa on plussapuolensakin. Hurraa vuorotteluvapaa! Käännän kiitokseksi kolotukseni.Ystävän yllättävä aamupuhelu sai suupieliini hymynhäivän. Siispä suunta ylöspäin ja uusi kuppi kuumaa. Postipoikakin oli tipauttanut tilaamani levyn laatikkoon juuri parahiksi tähän harmauteen. Ensimmäisen kappaleen nimi SAVE ME FROM MYSELF osui. JA hoiti.

 Kulmikas olo alkaa hiljalleen pehmetä. Uskomattoman pienet seikat hoivaavat ja hellivät. Kääntävät suunnan. Maisemaa hallitseva harmaa tasaisuuskin tuntuu lupaukselta. Harmaan harmonisuudessa on jotain voimakasta ja uutta enteilevää. Odotusta suuresta. Olen syntynyt marraskuussa. Taipuvainen harmaisiin aatoksiin, mutta lupauksiin luottava. Ehkäpä juuri siksi piti eilennä rientää kurkistamaan Adalmiinan Helmeen. JA tuoda uusi tähtönen valonpilkuksi pimeyteen. JA toivottaa uutukainen nisseherra puusohvalle vanhan pariskunnan rinnalle.

 Osalleni aiottu, kohdalleni tänään tarkoitettu syyskolotus oli helpompi ottaa vastaan nämä ilonpilkut vierellä.

 Kunpa aina jaksaisi puntaroida asioista myös sen kääntöpuolen. Jättää murehtimisen huomisesta huomiseen. Ottaa vastaan kaikellansa kohdalleen tarkoitetun. Hyväksyä nurjan ja oppia oikean. Poimia pienet jyväset eikä heti hanakasti tarttuisi kokonaiseen. Uskaltaisi luottaa, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Tarkoituksensa. Ymmärtää eikä vain hokea. Seisahtua ja avata sydämensä. Ottaa oikeasti sisälleen pienet ihmeet. "Ei minulta mitään puutu...." - ymmärsin sen taannoin. Ei terveyttä, ei sairautta. Ei onnea, epäonnea. Ei ystävää, ei vihamiestä. Niin. Siitähän tässä on kyse. "Hän virvoittaa minun sieluni...." Kunhan otan vastaan.

 VAlon ja valkoisen odotus saa harmaudesta uudenlaisen taustan. Turhaan tässä märehtiä tautipahan takia. Miten hyvältä tuntuukaan näiden köhäpäivien jälkeen huhkia itsensä hikeen kuntosalilla. Ja palkita itsensä eucalyptushöyrysaunan hoitavalla höyryllä.

Uusi kupponen kuumaa. Kun kietoo sormensa kupin ympäri ja sulkee silmänsä, voi tuntea pienen lämmön läikähdyksen. Ikkunan takana purnukassaan maksaruohot jakavat osan punastaan. Peiliin kurkatessa sen huomaa nenänpäässä. Uuden aivastuksen jälkeen uusi kuppi kuumaa ja ajatukset ylöspäin. Kyllä tämä tästä taas.